Tattiherkkuja ja punkkeja

Olemme molemmat kaikkien sieniherkkujen ihannoijia. Joan äidiltä saimme ihanan satsin sieniä ja Joa loihti meille maukkaan sienileivän, jossa minulle uutena lisänä oli nopeasti kuullotettuja porkkanakuutioita. Lisäkkeenä olevat kasvikset oli wokattu itämaisin höystein eli inkiväärillä ja soijalla maustettuna.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että minähän en metsässä kyki vaan että saan herkut äidiltäni tai kauppatori on myös toimiva vaihtoehto. Innostuin kuitenkin sienestämisestä kun jalkani alkoi kuntoutua, mutta en kuitekaan vielä voinut pitkiä saarilenkkejä tehdä. Intooni vaikutti myös somessa jatkuvalla syötöllä olleet kavereiden toinen toistaan muhkeammat sienisaaliit.

Alku oli lupaava, koska minä bongasin heti alkuun uhkean ja täysin siistin herkkutattikaunokaisen. Loppureissusta meinasi sitten into laatua, koska koko pitkällä kierroksella löysimme vain 8 sientä ja jouduimme kammottavan Hirvikärpäsparven hyökkäyksen kohteeksi. Rantakalliolla riisuimme itsemme lähes Aatamin ja Eevan asuun poimien ihostamme ja hiuksistamme noin 30 sitkeää yksilöä. Vielä illalla kampailin niitä hiuksistani ja yöllä heräilin vähän väliä muka kutinaan.

Varsinainen yökötys tähän sinänsä kivaan puuhaan tuli kun seuraavana päivänä meistä löytyi yhteensä 8 punkkia, joista 2 piti käydä poistattamassa lääkärissä.

Kermainen tattipasta on kyllä yksi herkullisimmista ruuista, mitä toivoa voi. Mukaan tungen yleensä yrttejä kuten tässä Timjamia.

-Sanna-

iltapalaksi Foccaccia

Olimme olleet molemmat menoissamme suht myöhään joten tavallinen dinneri ei enää maittanut, mutta jotain nälkäävievää naposteltavaa olisi syysiltaan saatava. Minulle tuli mieliteko tehdä foccacciaa, mutta varioin sitä hieman. Normaalistihan leivästä tehdään paksu ja pehmeä jonka pinnalle painellaan esim. oliivia ja fetajuustoa. Halusin täytettä kuitenkin enemmän ja päätin leipoa sen leivän sisään. 

Täytteeni koostui aidosta kreikkalaisesta Fetasta, suuresta määrästä basilicaa, aurinkokuivatuista tomaateista, chilistä, valkosipulista ja mustapippurista.

Puolitin kunnolla kohottamani taikinan (ja itse asiassa heitin siitä kyllä noin kolmanneksen roskiin, koska olin jostain lukemastani blogista saanut idean (kauniimman muodon saamiseksi) leipoa sen tavalliseen irtopohja-kakkuvuokaan.

Oliivit jätin tuttuun tapaan paineltavaksi vasta pintakerroksen päälle. Voitelin leivän öliiviöljy-valkosipuli -seoksella, jossa oli hieman kuivattua Rosmariinia (kun olin unohtanut, että minulta on tuore loppu) ja ripottelin pinnalle suhteellisen paljon sormisuolaa.

-Sanna-

Syksyn satoa -pihlajanmarjahyytelö

Lapsuutensa ”maalla” viettäneenä on kai sitten kuitenkin jäänyt päälle jokin kaipuu kerätä luonnon omia herkkija talteen. Nuorena se oli lähinnä kypsää kun piti olla mukana marjannoukintatalkoissa, mehun keitossa jne. Nyt kun on ollut kiireen (ja muka sijainnin) vuoksi vain ostotuotteiden varassa tuntui loistavalta idealta kun Joa sanoi, että pihlajanmarjoista tulee ihanaa hyytelöä.

Olime juuri ihastelleet etuoveni edessä olevan Pihlajan runsaita, herkullisen värisiä marjoja, niin ryhdyimmepä tuumasta toimeen.

Edellisen illan olimme juuri tehneet sokerimassavärjäyksiä ja niistä koristeita Jacobin kakkuun ja sitten ryhdyimme hillon keittoon. Olipa oikea syksyn sävyinen tiistai-ilta!

On tärkeää, että marjoja ei yhtään puristele eli riko keittäessä, että hyytelöstä tulee kauniin kirkas. Sitten vaan hillosokeria sekaan ja kaikki kootut purkit uuniin desinfioitumaan!

-Sanna-

Hampurilaisia merellä -kullekin makunsa mukaan

Joachim oli suunnitellut lähes kokonaan tämän viimeisen lastenkanssa-merelläolo-viikonlopun ateriat, koska minun perjantai-päiväni meni iltamyöhään asti opiskeluissa.

Sunnuntain lounaana meillä oli poikien lempiherkkua eli Hamppareita, jotka jokainen saa koota oman makunsa mukaan. Paahdoimme sämpylät  ja jauhelihapihvit uunissa, pekonin pannulla ja kokosimme jos minkäkin näköistä lisäkettä seisovaksipöydäksi veneen sisälle. Siitä jokainen sai sitten keräillä itselleen mieleisen herkkulounaan, jonka nautimme vielä syyskuisessa auringonpaisteessa veneen kannella.

Hugon näkemys hampurilaisesta:

Minun hampparini:

Lauantai-illan näkymä merelle auringon laskettua. 

Sacherin treenausta

Kymmenistä erilaisista suklaakakkuherkuista huolimatta en ollut koskaan aiemmin tehnyt Sacher-kakkua sillä ihan alkuperäisellä, yli 200 vuotta vanhalla, reseptillä. Ja koska oli ideana tehdä se Jacobin juhliin päätin testata sen kertaalleen etukäteen.

Kakussa olikin ihan riittämiin vaiheita kun vaahtoja vatkattiin monen moisia. Poikkesin alkuperäisestä ohjeesta muutamalla seikalla: lisäsin jauhoihin teelusikan leivinjauhetta. Sitä ei ollut reseptin kirjoittamisen aikaan vielä kehitetty, mutta halusin varmistaa kakun nousemisen. Lisäsin aprikoosihillon lisäksi väliin suklaamoussen tuomaan mehevyyttä. Kostutin kakkua maito-vanilijasokeri sekoituksella, johon laitoin ihan pienen lirauksen viskiä (noin 1 tl).

Kakkuun vatkailtiin siis voi-sokerivaahtoa, keltuaisvaahtoa ja tässä kuvassa lisään valtavankokoisen määrän valkuaisvaahtoa suklaasekoituksen joukkoon.

Harjoituskakun päällisestä en saanut tarpeeksi tasaista ja sulatetulla suklaalla kuorruttaminen onkin kammotukseni. Tähän itse juhlakakkuun sain idean levittää suklaan kahdessa osassa eli käytin muovisia liuskoja kakun ympärillä pitämään sen kasassa ja levitin siihen ensin yön ajaksi vain pinnan jähmettymään.

Meistä kakku olisi ollut nätti näin reunat paljaana, mutta koska täytteissä ei ole liivatetta ja pinta on jääkaappikylmänä kuitenkin aika kovaa, en uskaltanut jättää sivuja ilman suklaakuorrutetta, joka auttaa ilman muuta kakkua pysymään muodossaan.

Olin tosi tyytyväinen harjoituskakun makuun ja kosteuteen. Varsinkin kun kakku on ollut muutaman tunnin huoneenlämmössä, on se ihastuttavan pehmeää ja maukasta.

-Sanna-