Sain äidiltäni viikko sitten tuliaisiksi ihanan enkelimuotin. Sen ja työporukan lounaskeskusteluiden innoittamana piti kokeilla paria minulle uutta tekniikkaa joulupipareille.
Sunnuntaina nousin jo klo 8 malttamattomana puuhaan, koska koko päivä oli muuten ihan täynnä ohjelmaa. Ihana aamuhetki, joulumusiikkia ja kuppi maitokahvia.
Kokeilussa oli siis tehdä "ikkunalasia" pipareihin Nallekarkki-tekniikalla. Itse en osannut kuin arvailla vaadittua paistoaikaa sekä karkkien määrää.
Enkeleille halusin kokeilla kiharoiden tekemistä käyttäen työkaluna valkosipulinpuristinta. Kun toteutamme ensi viikolla lasten kanssa suunnittelemamme piparkakku-Minecraft -maan (huooooh, voin luvata, että juttu siitäkin täytyy kirjoittaa), niin taidamme käyttää tätä tekniikkaa eläinten turkkeihin, häntiin ja harjoihin.
Oppi nro 1 oli se, että Nallekarkki ei voi olla uunissa läheskään niin kauaa kuin pipari paistuu. Se alkaa nopeasti kiehumaan yli ja leviää rumasti piparin pintaan. Monen pellin jälkeen sanoisin, että jos paistoaika on 6 min, niin karkit kannattaa sujauttaa koloihin vasta 4 minuutin paistamisen jälkeen. Koitan tätä ajastusta tarkemmin kun teemme piparkakkutalojen ikkunat tällä tekniikalla.
Kuva uunista noin 4 min jälkeen kun "peli on jo menetetty".
Tässä näkyy hyvin tuo levinnyt karamellimassa, jonka suhteellisen hyvin sain peitettyä kuorrutteella (kuva 1).
Pienet kimmeltävät tähdet ovat Tallinnan Mark & Spenceriltä. Helsingistä en näitä löytänyt, mutta Tallinnan valikoima oli ihana. Ostin myös mini-fudgepaloja, joita ajattelin käyttää mm. kinuskikakun päälle ja miksei piparkakkutaloonkin.
-Sanna-
Kiitos Anonyymi! Kyllä leipominen on mitä parasta vastapainoa muuten kiireiseen elämänrytmiin. Tosin se kyllä vie aikaa monilta muilta asioilta kuten siivoamiselta tai opiskeluilta. Ehkä se on tavallaan pakokeinokin välillä =) T. Sanna
VastaaPoista