Espanjalainen munakas ja lammasta kahdella tavalla

Lauantai-illan dinnerimme oli tänään lähes kokonaan Joan käsialaa, josta nautin todella työntäyteisen opiskeluperjantain ja -lauantain jälkeen. Olin siis onneni kukkuloilla kun pääsin lähes valmiiseen pöytään. Minun panokseni aiemmin tehdyn jälkkärin lisäksi oli ainoastaan  vinaigrette pinaatille  =)

Ateriassamme ole sekä lampaan paahtopaistia että puolikkaita kyljyksiä. Lisäkkeenä oli ihanan mausteinen munakas ja raikasta pinaattia.

Paahtopaistit laitettiin uuniin vain pienen pintakypsytyksen jälkeen.

Ja sitten munakas pannulle kypsymään.

Munakkaan täytteessä oli Tammisaaren herkkutatteja, paahdettuja pinjansiemeniä, kaltattua paprikaa, nippu Rucolaa sekä keitettyä siikliä siivutettuna.

Sitten täyte munakkaan päälle.

Lampaan kyljykset huoneenlämmössä odottamassa pannuun pääsyä.

Pinaattipeti Vinegretissä ja päällä hieman Furikake siemeniä.

Munakas sen jälkeen kun se oli hautunut uunissa sopivan kiinteäksi.

Kyljykset pannulla sillä välin kun paahtopaisti tekeytyi uunissa.

Annokseen lisättäväksi oli myös valkosipuli-yrtti -voita.

Juomana tällä kertaa erään ranskalaisen tutun lähettämä näyte: pienen tuottajan, Domaine de La Chapellen todella herkullinen Gigondas. Tämä mielestäni hieman unohdettu ja aliarvostettu appelaatio tuottaa usein mukavan täyteläisiä ja hieman helpommin lähestyttäviä (lue, nopeammin kypsyviä) viinejä kuin enemmän arvostetut Rhonen alueet.
Tämä viini on niinkin tuore kuin vk 2013 ja voittopuolisesti grenachea 60% ja sitten 30% Syrahia ja loput mourvedrea.
Täytyy sanoa että todella herkullinen, tasapainoinen ja hyvin tehty viini. Erittäin hyvä yhdistelmä ryhtiä ja lähestyttävyyttä (hilloa); nam nam.

Jälkkäriiksi muodostui jo aiemmin tehty kinuskitartaletti sekä Lidl Deluxe -sarjan mainiota Pistaasijäätelöä ja pakastemansikoista ja mansikkalikööristä äkkiä pyöräytetty Mansikkamelba.

-Sanna ja Joa-

Herkkutattirisottoa ja härän sisäfilettä

Loppiaisen aurinkoisen ja ulkoiluntäytteisen pakkaspäivän päätteeksi (ja huomista töihinpaluun tuskaa lieventämään) halusin kokata tuttua ja turvallista, mutta niin herkullista herkkutattirisottoa. Pojat halusivat siihen kylkeen sisäfilepihvit, niin otettiinpa moiset sulamaan pakkasesta.

Kotiin tultuamme panin äidin kuivaamat herkut likoamaan veteen.

Olin iloinen, että olin jaksanut laittaa pakkaseen viininloppuja. Nyt ei olisi ollut mitään perusvalkkaria kaapissa, jota olisi hyvillä mielin raaskinut käyttää keitokseen. Olen minä risottoa joskus samppanjastakin keitellyt, mutta kyllä se kirpaisee verottaa hyvästä juomasta 3 desiä kiehumaan.

Normaaliin tapaan sipulien kuullotus, sitten myös riisit mukaan kuullottumaan hetkeksi ennen nesteitä.

Ja viinit voi heittää sekaan aika pian valutettujen tattien jälkeen. Itse säästän mukaanlaitettavaksi aina myös tattienliotusveden. Tähän risottoon laitoin myös loppuvaiheessa kiehumaan kukkakaalinnuppuja ja valmiiseen risottoon sitten parmesanit sekä paahdetut pinjansiemenet.

Risoton ollessa lähes valmis, Joa paistoi sitten pihvit. Harmiksemme ja aika suureksi poikkeukseksi, meillä ei ollut mitään vihreää kaapissa. En vaan ollut mitenkään halunnut mennä kauppaan Loppiaisena.

Salaatinpuutteesta huolimatta, annos oli oikein maukas. 
Eräästä tasting:sta jäänyt puolipullollinen Bodegas Solar Viejon huippu Rioja, Orube 2011 sai toimia kyytipoikana. Kovin tamminen ja nuori viini pehmeni yllättävän mukavasti ruoan kanssa.

-Sanna ja Joa-

Mansikkamoussekakku jälkkäriviinille

Joa kysyi minulta ruoan jälkeen, että olisko meillä mitään jälkkäriä. Syyksi paljastui töissä avattu ja nyt kotiin tuotu jälkiruokaviini. No eihän mulla ollut oikein mitään valmiina, mutta koska hyvä jälkkäriviini kaipasi jotain seurakseen, niin päätin pyöräyttää kakun niistä aineksista, joita kaapista löytyi. Maukas kakku syntyi helposti ja vähillä raaka-aineilla.

Samalla jälleen ilahdutti se, että olen oppinut laittamaan loppuja pakkaseen. Nyt tuli käyttöön tämä yksi kakkupohjan kerros, joka jäi kerran yli kun tein niin paksun moussekerroksen kakun väliin, että se jäi yli. Muut tarvittavat aineet olivat pakastemansikoita, jotka soseutin sokerin kanssa, yksi sitruunainen kreikkajogurtti sekä muutama liivatelehti.

Kakun hyydyttyä pari tuntia jääkaapissa koristelin sen viimeksi ylijääneillä suklaasydämillä sekä suklaalastuilla, jotka höyläsin kaapissa olleista suklaalevyistä.

Ja näin tuli kivaa seuraa Chateau Raymond-Lafon 2010 Sauternes:lle.
Erittäin konsentroitunut, täyteläinen, makea, aprikoosinen, jopa marsipaaninen ja kaikin puolin lajityyppillinen klassikko, huippuvuosikerrasta. Ihanaa jo nyt mutta ken haluaa saa tästä myös herkun kellaroituna vaikka 30 vuoden päästä.

-Sanna ja Joa-

Herkullista ankkaa ja kinuskitartaletit

Ihanan lomapäivän dinneriksi valmistimme jo useasti tehtyä ankanrintaa ja niinpä jo aamukahvilla aloimme miettiä sille jotakin uutta twistiä. Tällä kertaa ankka sai itämaisen marinoinnin ja lisäkkeiksi paistettua munanuudelia inkiväärissä sekä pikkuserkkuni meille jo kesällä tarjoaman timaattimayon.

Tätä kokonaisuutta voi hieman hehkuttaa. Usein olemme saaneet kivoja elämyksiä kokkeiluistamme, mutta yleensä on myös jotain hiottavaa. Tätä kokonaisuutta voi kyllä todella kehua ja suositella kokeiltavaksi. Niin hyvin kaikki komponentit olivat nyt kohdallaan!

Tomaattilisukkeen kirsikkatomaateista poistettiin siemenet, lisättiin sipuli, valkosipuli, aimo annos basilikaa, muutama aurinkokuivattu tomaatti ja sitten noin puoli desiä majoneesia sekä barbeque-kastiketta.

Tämän lisukkeen on hyvä maustua parisen tuntia ennen tarjoilua.

Ankkaa olen paistanut soveltaen yleisesti hyväksi havaittuja menetelmiä. Joskus tulee hyvää mutta useimmiten tulee paistettua liian kypsäksi (kun pelottaa tarjota liian raakaa lintua). Raaka-aineen laatu vaihtelee myös aika huomattavasti. Joskus ankka vaan on sitkeää vaikka sitä paistaisi kaiken taiten sääntöjen mukaisesti.

Nyt päätin siis kokeilla edes jollain tavalla uutta lähestymistä aiheeseen ja löysin Alexander Gullichsenin ohjeen Safkaa sivustolta. Juju on tässä että paiston jälkeen ankanrinta kiehautetaan mausteisessa liemessä ja sen jälkeen annetaan sen hautua samassa liemessä alhaisella lämmöllä uunissa 6-8 min. Kuvassa kasvikset kypsyvät ankan rasvan päällä ja antavat liemelle muikean maun. Toimii!

Pediksi ankalle siis ideoitui paistettu munanuudeli. Keitin nuudelia lihaliemessä vaan vajaan minuutin. Pannulla kuullotin öljyssä punasipulin, inkiväärin sekä chilin ja soijan. Hieman kovat nuudelit kipattiin joukkoon ja pienen paistamisen jälkeen lisäsin jo sammutetulla levyllä olevaan seokseen valkuaisen.

Juomaksi valikoitui tällä kertaa herkullinen Uusi-Seelantilainen Valli Vineyardsin, Valli Waitaki Vineyard Pinot Noir 2011, Otagosta. Runsaan, maanläheinen, ryhdikäs mutta myös hyvin hedelmäinen PN on iso viini ja varsin herkullinen. Tuottaja on lievässä kulttimaineessa ja tuotanto pientä. Tätä kyseistä viiniä tuotetaan alle 5000 plo vuodessa. Kyllä tykättiin.

Jälkiruuaksi syntyi Kinuskirataletit ihan pelkästään halusta kokeilla moisten valmistusta. Normaalista Tartalettikuoresta poiketen käytin sokerina Palmusokeria. Syy oli se, että tässä kodissa meillä ei ollut tomusokeria ja ajattelin, että kinuskin makeuden vuoksi tämä hieman vähemmän makea ja eksoottisempi maku istuisi kokonaisuuteen hyvin.

Muuten itse pohja nypitään sulasta voista, keltuaisesta, hyppysellisestä suolaa sekä vehnäjauhoista (ei vielä kuvassa).

 Hetken jääkaappiseisomisen jäkeen koitin arvioida, että minkäkokoiset palat sopisivat vuokaamme.

Kinuskista tavoittelin hieman kastikekinuskia sitkeämpää, mutta edelleen halusin käyttää ainoastaan fariinisokeria. Ihastuin sen voimakkaampaan makuun niin jo joulupäivän dinnerin kastikkeessa.

Kypsät pohjat irtosivat vuoaista mainiosti jähtyneinä ja sipaisin niihin hieman Mark & Spencerin Ruby Red Grapefruit Marmeladea. Se on siis aika bitterinen aamiaisleipämarmeladi, mutta haluasin tartaletteihin hieman vastusta muuten niin makeaan kinuskiin.

Mukava myöhäisillan kahvihetki tästä syntyi.

-Sanna ja Joa-

Last dinner 2014

Vuoden 2014 viimeinen dinnerimme syntyi eri ideoiden yhdistelmistä ja asioista, joita halusimme kokeilla. Yksi alkupala oli lähes suoraan viime Uuden Vuoden dinneristämme, vain hieman paranneltuna versiona. Tällä kertaa mukana kokkeilussa ja herkuttelussa oli myös kolme nuorimmaistamme, jotka vaikuttivat kokonaisuuden muodostumiseen.

Tässä kirjoituksessa esittelemme ensin joka annoksesta kuvan valmiina ja tekstin loppuosassa on muutama poiminta tekovaiheista, jos joku haluaa niihin tarkemmin tutustua.

Alkuun skoolasimme tulevalle illalle ja söimme muutaman mäti- ja fasaanipate -leivän jo ennen pöytään siirtymistä, jotta oli malttia viimeistellä seuraavia annoksia.

Juomana mm Ilkka Sirenin ja Arto Koskelon äskettäin hehkuttama Charles Heidsick Reserve joka osoittautuikin varsin laadukkaaksi ja vakavaksi samppanjaksi. Leveä, kypsää hedelmää, briossia jne rapsakkaan kuivassa paketissa. Kerrassaan erinomainen ruokasamppanja ja omassa kategoriassaan erinomainen ostos. 

Pöytään käytyämme meillä oli poikien toiveesta etanoita. Olimme tosin friteeranneet ne ja asetelleet raitajuuripedille. Päällä oli Wasabimajoneesia sekä siemeniä. Juomana jatkoimme jo maistelupalojen kanssa nauttimamme samppanjan kanssa.

Seuraavaksi nautimme Mustajuurikeittoa koristeltuna Renee Voltairen Furikake siemensekoituksella.

Viiniksi valikoitui uber pirteä ja kukkean raikas Itävaltalainen Josef Docknerin Gelber Muskateller Göttweiger Berg 2013. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus joka olikin mainio yhdistelmä tuon keiton kanssa.

Pääruoaksi teimme Kyyhkynrintaa. Tähän halusimme kokkeilla lisukkseeksi useamman komponentin jokaisen toiveen mukaisesti. Pojille friteeratun maalaisperunan, Sannan visio liskukkeeksi oli Maa-artisokka-selleri-omena-tuorejuustokeko ja Joa halusi tiivistää Gazpachon hyytelöksi.

Viiniksi valikoitui klassinen burgundi, Faiveleyn kyläviini Gevrey-Chambertin vuodelta 2006. Burgundit ovat parhaimmillaan erittäin charmantteja ja herkullisia mutta usein myös melkoisia pettymyksiä. Tämä ei nyt aivan huono ollut muttei myöskään tuottanut riemunkiljahduksia. Melko napakka, ohuehko ja puolukkainen olemus antoi viinistä melko keskinkertaisen kuvan. Pettymys, varsikin koska vuosikerran olisi pitänyt olla ko. kylälle erinomainen.

Jälkkäreitä oli kaksi samalla kertaa, koska Hugo on erinomainen Creme Bruléen tekijä, mutta saa sitä syödessään (puurokammonsa takia) oksennusrefleksin. Siksi Benkun johdolla kokeilimme myös jäätelönvalmistusta ja perus jäätelömassa sai joukkoon ihania paloja tuoreesta sitruunasta.

Tässä vielä kuvassa illan juomat lukuunottamatta yöpalan kanssa nautittua olutta.

Jacquart Brut Rose:lla skoolasimme uutta vuotta. Tämä viehättävä viini on edelleen Alkon valikoimissa ainoa puolikkaassa pullossa saatavilla oleva rosésamppanja.

Ja nyt muutamia otoksia annosten valmistusvaiheista. 

Raitajuuri oli meille uusi tuttavuus ja se osoittautuikin juuri niin hauskan näköiseksi kuten nimen perusteella saattoi arvata. Keitimme sen nopeuttaaksemme valmiiksi viipaloituna, mutta sitä sai silti keitellä varmaan puoli tuntia. Maustoimme sen kevyesti viinietikalla.

Etanoiden frittitaikina oli viime vuoden dinnerissämme hieman liian kova ja nyt googlailimmekin uudenlaista reseptiä, koska emme halunneet myöskään niin "pullaista" taikinaa kuin kiinalaista tehdessämme. Löysimme hyvän kuvauksen Helmenvalkoisen blogista. Siinä kuplivana nesteenä oli olut ja munasta käytettiin vain valkuainen vaahdotettuna. Taikina oli todella kuohkeaa vielä puolen tunnin seisahtamisen jälkeenkin.

Juures-tuorejuustolisäkkeeseen paistoimme maa-artisokka ja sellerikuutiot sopivan al denteksi. Sitten jäähtyneeseen seoksen joukkoon samankokoiset omenakuutiot (Granny Smith) sekä purkki maustamatonta Eila tuorejuustoa.

Gazpachohyytelöä varten kuutioitiin tomaatti, kurkku, paprika ja punasipuli. Mausteeksi lisättiin valkosipulia, suolaa ja mustapippuria.

Kuutiot laitettiin silikonivuokiin ja päälle kaadettiin tomaattimehu, johon oli sekoitettu liivatteet.

Metsäkyyhkyjen rintafileiden mennessä pannuun aloimme kokoamaan annoksen muita osia. Kun lihojen pinta oli paistettu laitettiin ne uuniin kypsymään siksi aikaa kun friteerasimme perunat. Maalaisranskalaiset tehtiin Rosamundasta, jonka olimme esikypsyttäneet. Friteeraamiseen käytimme samaa öljyä mitä etanoidenkin kanssa.

Creme Bruléen teon aloitimme Hugen kanssa jo päivällä ja sen kypsennysaika on tosi tarkka. Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi kypsensimme sen uunissa vesihauteessa.

Muutaman tunnin jääkaappijähmettämisen jälkeen pinnalle paahdettiin (tai tulitettiin, kuten Hugo sitä kutsuu) fariinisokeri vasta juuri ennen tarjoilua.

-Sanna ja Joa-