Kylmäsavuporo-suppilovahverokeitto ja Rieslingiä

Kauheasta, tuulisesta ja kylmästä, säästä huolimatta jaksoimme onneksi pienelle lenkille ja sellaisen urotyön jälkeen on ihana syödä lämmintä keittoa, maukasta leipää ja tietysti hyvin sopivaa viiniä kynttilän valossa.

Juomana meillä oli Riesling Goldgeyer Trocken. Se on parhaista rypäleistä valmistettu poikkeuksellisen kuiva Riesling joka täyteläinen, sitruksinen, moniulotteinen ja pitkän jälkimaun omaava. Oikea herkku!

Tämän iltaruoan ideoinnin aloitin vasta työpäivän jälkeen periaatteella, että mitä kaapeista löytyy. Minulla oli pakkasessa loppupussi kylmäsavupororouheesta sekä esipaistettuja suppiloita. Jääkaapissa oli vielä noin 1/3 pala Koskenlaskijan mustaa sekä valkoviinin loppuja ja ei maukkaaseen keittoon sitten paljoa muuta tarvitakkaan. Tietysti kunnolla sipulia, valkosipulia sekä hieman riistafondia.

Keitto oli kyllä hyvää, mutta jotenkin siitä uupui makeus, jota olisin sillä hetkellä kaivannut. Pelastuksena oli taas (jo täällä monta kertaa hehkuttamani) pihlajanmarjahyytelö, jota lorautin hieman joukkoon. Mausta tuli heti paljon miellyttävämpi. Se hyytelö on kyllä oikea keittiön monitoimituote! Leivän dipiksi laitoin oliiviöljyn joukkoon makeaa ja tummaa viikuna-balsamico siirappia. Hugo tosin dippaili leipää intohimoisesti keittoon ja näytti nauttivan siitä tavasta.

-Sanna-

Pororullia ja kokonaisena grillattua naudan sisäfilettä

Pyhäinmiesten päivän dinnerimme oli todella perinteistä (lue vanhanaikaista) ruokaa. Koko blogimme kirjoitusaikana meillä ei varmaan kertaakaan ole ollut perunaa ja lihaa, kun en saa siihen ei oikein mitään hohtoa ja olostakin tulee helposti tosi raskas. Tässäkin dinnerissä alkupala oli kyllä ehdottomasti paras. Hauskoja kokeiluja oli kyllä pääruuankin valmistuksessa ja lopussa kuvia tekovaiheista. Tähän alkuun kuitenkin kuvasarja kaikista ruokalajeista.

Kylmäsavupororulla, täytteenä maa-artisokka-omena -moussea, aiemmin syksyllä tekemäämme  pihlajanmarja-hilloketta ja granaattiomenan siemeniä. Juomana mun rakastama kesäherkku Karl Mayn Rosé.

Kokonaisena grillattua naudan sisäfilettä, perunapötkö ja punaviinikastiketta. Juomana chileläinen Valdivieso Single Vineyard Cabernet Franc.

Jälkiruokana Valkosuklaa-sitruuna Pannacotta

Lautapelien lomassa loppuillasta suomalaista Heidi punakittijuustoa sekä espanjalaista Manchecoa.

Sitten muutamia otoksia työvaiheista, joihin menikin mukavasti lähes koko pyhäinmiesten päivä =). Jo aamutuimaan freesasin maa-artisokkakuutiot (4 suurehkoa mukulaa), raastoin joukkoon yhden Granny Smith omenan ja sekoitin ne yhteen pakettiin maustamatonta tuorejuustoa. Hieman mustapippuria ja todella pieni ripaus suolaa sekä hieman rosmariinia.

Kelmulle olin levittänyt 100 g poron kylmäsavufilesiivuja, jonka sisään kääräisin tuon maukkaan täytteen.

Myös perunat valmistuivat tänään pötkön muotoon. Kaikki neste kaadettiin tarkkaan pois noin kilosta jauhoisia perunoita, survottiin karkeaksi ja joukkoon reilu 100 g voita.

Pötköt muutamaksi tunniksi jääkaappiin ja ennen uuniin laittamista (15 min, 200 c) ne pöyräytettiin paahdetuista valkosipulilastuista, basilikasilpusta ja oliiviöljystä tehtyyn murskaan.

Minulle on aika harvinaista keitellä kastikkeita, mutta sitä olisi kyllä eittämättä tehtävä ueammin! Nyt sulatin sokerin, kuullotin siinä sipulia ja porkkanaa sekä redusoin desin punaviinia noin puoleen. Sitten lisäsin joukkoon kastikepohjan sekä loppuvaiheessa vielä hieman Port-viiniä sekä voita. Oli kyllä oikein maukasta!

Lopussa lisätty nokare voita tekee kastikkeeseen kauniin kiillon.

Olipa aika hauskaa grillailla pimeässä illassa ja lähes nolla-asteisessa säässä =) Nyt voi grillin putsata hyvillä mielin talviteloille!

 -Sanna-

Kurpitsapastaa, Kvinoaa ja paahdettua fetaa

Kurpitsakausi on parhaimmillaan ja nyt onkin iskenyt kauhea buumi päästä kokkeilemaan kaikkea ihanaa tästä keltaisesta herkusta. Ostin kaupasta Hokkaido-kurpitsan sekä valeammanvärisen Myski-kurpitsan ja päätin testailla niiden eroja. Tämän päivän sunnuntai-pastaan paahdin tuon Hokkaidon, joka on Japanilainen "pikkuveliversio" tuolle perinteisimmälle talvikurpitsalle.

Tämän sunnuntain pastan lähes kaikki ainekset valmistuvat paahtamalla. Tässä on menossa kreikkalainen vuohenmaito-Feta uuniin paahtumaan. Päällä Chili-rouhetta sekä hunajaa.

Salaattilisuke on (taas) oikea nitriitti-pommi. Juuri Rucolaa ja Pinaattia kun on niin parjattu, jos niitä käyttää raakana. Mutta kun on niihin himo, niin minkäs mahdat. Äiti ja Iskä toivat Parkan-tuliaisina paikallisen Oliiviöljy-yrtti -sekoituksen, joten sitä maisteltiin tänään kastikkeena.

Paahdoin kurpitsaa reilu 30 min 200 asteessa, jotta sain kuoret irroitettua ja kurpitsaan hyvän kypsyyden.

Pastan pinnalle tuli vielä pannullapaahdettua Kvinoaa 

Kurpitsasta tein ihanan pehmoisen massan monitoimikoneessa ja lisäsin siihen Salvia-voita, valkosipulia ja tietysti suolaa ja pippuria. Chili-feta oli hyvä lisä antamaan potkua muuten niin pehmeänmakuiselle kurpitsalle. Juomana nautimme lasillisen Karl Mayn Rieslingiä.

-Sanna-

Pastaa tomaattikastikkeessa ja Mango-smoothieta

Torstai-illalla teki mieli jotain ruokaisampaa monien viimeaikaisten salaattiaterioiden jälkeen. Olimme myös pyöräilleet suhteellisen reippaan ja mäkisen lenkin Haltialan ja Paloheinän maastoissa, joten pasta oli mainio ratkaisu. Joalla oli päävastuu tämän lempi-pastamme valmistuksessa.

Tomaattien kalttauksen ja pilkkomisen jälkeen ne saavat muhia kunnolla sipulin, valkosipulin ja öljyn kanssa.

Joukkoon lisättiin loppuvaiheessa hieman Balsamicoa, Proscuitto-kinkkua ja kunnolla Basilikaa. Parmesanin raastoin pöytään, jotta sitä saa lisätä oman makunsa mukaan.

Juomana oli Karl Mayn Weiss Burgunder, neutraali, hedelmäinen, raikas ja ihastuttava valkoviini joka sopii jopa tomaatille.

Jälkkärismoothieen ei tullut muuta kuin yksi kypsä Mango, vanilijajäätelöä sekä ehkä noin puolen sitruunan mehu.

-Sanna-