Illallinen ennen.. Peltopyytä, kermamuhennettua sikuria, guacomolea Ginger ja marinoiduilla tomaateilla ryyditettyä salaattia

Kyl on kauhee kiire meillä, kun ei oo pitkään aikaan ees ehditty kahden kesken vaan olla ja kokata jotain kivaa ja nauttia illasta - samasta syystä ei paljoa postauksiakaan ole näkynyt.

Lapset ovat nyt toisten vanhempiensa kanssa ja meillä on siksi aika valmistella joulua ja myös nauttia elämästä. Stressi pois meistä!

Tulossa on kyllä siivousta, pateen kokkausta (voi olla että postaus tuostakin on tulossa), ulkoilua, joululahjojen ja ruokien hankintaa jne.. mut tänään noista viis.

Päätettiin siis vaan olla ja niinku syödä ihan hyvin.

Pakkasesta löytyi peltopyyn rintaa ja kaupasta ohimennen sikuria ja avocadoa. Oliko mitään logiikkaa ja mitään suunnitelmaa? Ei ehkä, koska kuva muodostui iltapäivän aikana ja oli pakko käydä vielä lähikaupassa hakemassa pekonia ja creme fraichea. 
Näin sitten kokkeilimme:   

Avocadoa teki jostain syystä taas kovasti mieli ja tuunasimme tällä kertaa guacomolen inkiväärillä ja hunajalla.

Sikurisalaattia ei olla liiemmin käytetty, mutta nyt muodostui mielikuva kermamuhennestusta sikurista. Sen vihreimmät osat säästimme vihersalaattia täydentämään.

Tomaattien marinoinnin ohessa maistui herkullinen Sancerre l´Enclos de Maimbray.

Sikurisalaatti lisättiin paistetun pekonin, punasipulin ja valkosipulin joukkoon. Sitten loraus hunajaa ja kermaa päälle hetkeksi muhimaan.

Peltopyyn rinnat paistoin perinteisesti valurautapannussa ja rehellisesti voissa. Mausteeksi vain suolaa ja pippuria.

Tarkoitus oli sitten liekittää koko komeus mutta eipä tuotos syttynyt ajatukseemme tällä kertaa.

Viimeistelimme peltopyyt Renée Voltairen Furikake Sprinkles:llä, superfood strösselillä jota voi ostaa ainakin Anton & Antonilta. 

Aterian kyytipojaksi valitsimme klassikkoratkaisun eli aidon Grand Cru burgundin. Tällaiset ovat aina yhtä jännittäviä... onko tuottaja oikea? Onko vuosikerta oikea? Onko tuottaja osannut hyödyntää valikoidun palstan erityisominaisuuksia ko vuosikertana jne?

Parhaimmillaan maailman parhaat viinit ja kalliit sellaiset ovat kuitenkin usein pettymyksiä (osin jo siksi että odotukset ovat korkealla).

Tämä Albert Bichot:n tuottama Clos-de-Vougeot 2007 oli kyllä melko hyvässä terässä. Runsas, moniulotteinen, sopivasti kehittynyt mutta ehkä aavistuksen kuivakka. Ei huono muttei nappisuorituskaan.

-Joa-