Piparkakkutalo ja Minecraft -maa

Ensimmäistä adventtia vietimme (muutaman jäähallissa vietetyn tunnin jälkeen) jouluisten leipomuspuuhien parissa. Bencku oli puhunut leipomisesta jo muutamaankin kertaan nähtyään enkeleihin kokeilemiani kiharoita ja ikkunalasia. Itse halusin kokeilla taloihin paria minulle uutta juttua ja niinpä olimme jo muutamia päiviä kehitelleen ideoita. Sain kaikki pojat koukuttumaan leipomiseen kun kehittelimme siitä Minecraft -maan. Tuo peli kun on ikävästi koukuttanut kaikki kolme pikkuherraa pauloihinsa.

Piirtelin kaavat jo edellisenä iltana ja sunnuntaina aloitin eriväristen ja –paksusten pikeerien teon. Pojat toivoivat ainakin vihreää ja sinistä ja tekijän oikeudella värjäsin ne aika hempeiksi. Olen pari viime vuotta oikonut koristelut valmiilla kaupan purtiloilla ja täytyy sanoa, että vitsi miten ihana oli tehdä nämä itse ja jälki oli ihan toisenlaista. Valkoinen pikeeri oli jämäkämpää ja sillä rajattiin ne alueet, jotka haluttiin täyttää värillisellä ja löysemmällä pikeerillä jonkun väriseksi.

Tiilikatto oli toinen visioni, mutta vinkkinä muille, välttäkää näitä irtokarkkihyllyillä valmiiksi olevia paloja. Niiden kolmea kerrosta oli todella vaikea irrottaa toisistaan, koska ne on pilkottu jotenkin teollisesti ja päät liimautuneet todella pahasti yhteen. Valmiissa lakumatoissa olen tosin nähnyt vain mustaa myynnissä.

Jacobin visio oli pyramidimainen rakennus heidän maahansa ja hän suunnitteli ja toteutti sen kaavojen piirtoa myöden itse. Nuorempien poikien talon katosta tuli mielestäni tosi hieno ja  possuaitaus porsaineen oli tärkeällä osalla suunnitelmissa alusta alkaen.

-Sanna-

Karitsan niskaa slow cook

Edellisenä viikonloppuna vietettiin kahdenkeskeinen vuosijuhla Sannan kanssa ja mm käppäiltiin Fredalla kattelemassa putiikkeja. Törmäsimme uuteen lihakauppaan; Fredan lihakauppa.

Äimistelimme sen edullisia hintoja ja oli selvää että tuon kaupan antimia oli päästävä kokeilemaan.

Viikoa myöhemmin pysähdyin sitten kotimatkalla tuon kaupan eteen. Iloinen turkkilainen lihamestari kauppasi minulle lampaankyljyksiä 12,50 €/kg, siis oikeesti, ja lampaanniskaa alta kympin.

Liha oli kotoisin Latviasta ja vastikään täällä myymälässä paloiteltu.

Kyljykset menivät pakkaseen joten kommenti niistä joskus toiste. Lampaanniskaa en ollut koskaan valmistanut joten pientä jännitystä oli ilmassa. 

Päädyin siihen että nämä jännittävän näköiset palat olisi hyvä kypsentää pitkään ja hartaasti joten paistoin niille pinnan ja heitin pataan jonne lisäsin juureksia, punaviiniä, lihalientä, laakerinlehtiä ja mustaa pippuria. Ei mitenkään järin  innovatiivista mutta monesti hyväksi havaittua

Pata porisi 150 asteessa lähes kolme tuntia jonka jälkeen siivilöin liemen erikseen ja laitoin lihat lepäämään uuniin folion alle. Liemen keitin kokoon 50% ja lisäsin hieman hunajaa ja punaviiniä sekä suurustin sitä aavistuksen ruskealla maizenalla.

Lisäkkeeksi valmistin papu-sokeriherne-portobello muhennoksen jonka kostutin edellä mainitulla liemellä

Annokseen kokosin lisäksi sellerijuuriperunamuussin ja koko komeuden viimeistelin vielä tuolla herkullisella liemellä.
Juomaksi avasimme klassisen herkullisen Pomerol viinin: Chateu Grange-Neuve hyvästä vuosikerrasta 2010. Ei Hesarin raati voinut kovin väärässä olla valitessaan tämän Alkon vakiovalikoiman parhaaksi bordeaux-viiniksi. 

Jälkiruokasi suklaata ja Seban mulle tuomaa vastajauhettua erinomaista Barista Blend Voima kahvia Kaffa Roastery:lta

Myöhemmin illalla oli ruoka sen verran laskeutunut että tilaa löytyi vielä muutamalle juustolle. Maukkaan mausteinen luola Gruyere, tuhti Taupin ja herkullisin koskaan syömäni Taleggio joka oli kypsynyt kermaisen valuvaksi.
Tällaisia juustoja saa vain Tuula Paalasen juustokaupasta Helsingin Kauppahallista.

-Joa

Kamahouse köök - löytö Koplissa

Perhe-elämän, töiden ja opiskeluiden muodostamaan aikatauluviidakkoon olimme jo kesällä aikatauluttaneet "etelänmatkan". Ainoa oma loma, jota koko syksy-talvikauteen saimme mahtumaan, heh. On ollut haikea kuunnella muiden syys- ja talviloma suunnitelmia kun itsellä ei ole opiskeluilta nyt lähes mihinkään aikaa. No, tätä nyt sitten oli suunniteltu ja erityyppistä nähtävää oli tähän kahteen päivään saatu mahtumaan. Tallinkin Business Lounge on matkustustapana ihana, koska kaksituntisen matkan saa olla rauhassa omassa tilassa eikä tungeksia täpötäydessä laivassa.

Muuten matkamme koostui sopivassa suhteessa hyvistä ravintoloista ja baareista, Spa-rentoutumisesta, shoppailusta ja nähtävyys-kohteeksi olimme valinneet jo 1600-luvulla rakennetut maanalaiset Bastionin tunnelit. 

Tämä kirjoitus oli pakko tehdä hehkuttaaksemme Kamahouse Köök -nimistä löytöä Koplin kaupunginosasta.

Koplin karuun kaupunginosaan oli mielenkiintoista tutustua. Lähinnä ränsistyneitä teollisuusrakennuksia ja juuri pystyssä pysyviä asuintaloja siellä näkyy, mutta jotain positiivistakin sinne on alkanut syntyä. Angerjan ratikkapysäkin vieressä sijaitsevaan vanhaan tehdasrakennukseen kunnostettu monitoimiliike Kamahouse eli Talkkunatalo. Tässä rakennuksessa toimii galleria, lakiaputoimisto, sisustus- ja taide-esineitä myyvä liike, taiteilijatarvikekauppa sekä erilaisia työ- ja oppipajoja. Kaiken sydän on Kamahousen keittiö, jonka sisustus hurmaa erikoisilla kierrätys- ja kirpputorilöydöillään.

Kun katselin ja kuvasin innoissani paikkaa, johdatti tarjoilijamme meidän heti kierroksella koko taloon, jonka eri toimipisteistä näpsin siis nuo edellä olleet kuvat. Sitten kävimmekin jo pöytään maistelemaan tilaamiamme herkkuja. Otimme listalta 4 annosta ajatuksena jakaa ne yhteisesti, jotta jaksaisimme maistella mahdollisimman paljon. Tarjoilija ymmärsi heti ajatuksemme ja lupasi tuoda palat niiden valmistuttua.

Pari näistä annoksista oli aamiais-listalta, joka oli tarjolla viikonloppusin ennen klo 14.

Talon valkkari oli mitä sopivin sunnuntai-keskipäivään ja valitsemamme sekameteli -ruuan kanssa. Netissä ei viinilistaa, mutta muistelen tämän hyviiiin edulliseksi, olisiko ollut 11-15 e pullo.

Smoked Chicken Liver with Wine Poached Pears  5,00 €:

Kama Blinis with Herring Roe (cottage cheese with leek, “boot-vodka”) 7,0 e:
(Tämä annos oli ehkä heikoin lenkki, vaikkakin ihan hauska. Blinit eivät vaikuttaneet juuri rasvassa tiristetyiltä vaan ennemminkin niissä oli hieman eines-pinaattilettua-mikrossa -tuntuma, juustosötkö oli aika mauton.)

Salted Duck Salad  (salted duck breast, seaweed, grapes, honey-roasted walnuts, tomato, salad) 8 e:

Eggs Benedict (poached eggs, toast, ham, side salad, Hollandaise sauce) 5,5 e:
(ehkä paras uppomuna ikinä....)

Kamahouse Köökiin pääse kätevimmin ratikkalinjoilla 1 tai 2 ja pysähtyvät aivan ravintolan viereen. Sinne on must mennä niin ruoan, palvelun kuin viihtyvyydenkin puolesta. Kamahouse Köök löytyy osoitteesta Kopli 25.

-Sanna-

Enkelinkiharoita ja ikkunalasia pipareihin

Sain äidiltäni viikko sitten tuliaisiksi ihanan enkelimuotin. Sen ja työporukan lounaskeskusteluiden innoittamana piti kokeilla paria minulle uutta tekniikkaa joulupipareille.

Sunnuntaina nousin jo klo 8 malttamattomana puuhaan, koska koko päivä oli muuten ihan täynnä ohjelmaa. Ihana aamuhetki, joulumusiikkia ja kuppi maitokahvia.

Kokeilussa oli siis tehdä "ikkunalasia" pipareihin Nallekarkki-tekniikalla. Itse en osannut kuin arvailla vaadittua paistoaikaa sekä karkkien määrää.

Enkeleille halusin kokeilla kiharoiden tekemistä käyttäen työkaluna valkosipulinpuristinta. Kun toteutamme ensi viikolla lasten kanssa suunnittelemamme piparkakku-Minecraft -maan (huooooh, voin luvata, että juttu siitäkin täytyy kirjoittaa), niin taidamme käyttää tätä tekniikkaa eläinten turkkeihin, häntiin ja harjoihin.

Oppi nro 1 oli se, että Nallekarkki ei voi olla uunissa läheskään niin kauaa kuin pipari paistuu. Se alkaa nopeasti kiehumaan yli ja leviää rumasti piparin pintaan. Monen pellin jälkeen sanoisin, että jos paistoaika on 6 min, niin karkit kannattaa sujauttaa koloihin vasta 4 minuutin paistamisen jälkeen. Koitan tätä ajastusta tarkemmin kun teemme piparkakkutalojen ikkunat tällä tekniikalla.

Kuva uunista noin 4 min jälkeen kun "peli on jo menetetty".

Tässä näkyy hyvin tuo levinnyt karamellimassa, jonka suhteellisen hyvin sain peitettyä kuorrutteella (kuva 1).

Pienet kimmeltävät tähdet ovat Tallinnan Mark & Spenceriltä. Helsingistä en näitä löytänyt, mutta Tallinnan valikoima oli ihana. Ostin myös mini-fudgepaloja, joita ajattelin käyttää mm. kinuskikakun päälle ja miksei piparkakkutaloonkin.

-Sanna-

Karitsankaretta ja punajuuriröstiä

Mä olen ehkä maailman paras keksimään kaikista pikkuasioista juhlia. Kuulun siihen (harvinaiseen) kastiin, että kaikkea täytyy ja voi juhlistaa. Varmaan suurin osa ikäisistäni viittaa kintaalla nimppareille ja ehkä jopa synttäreillekin. Minusta tämä elämä on ihan liian kiireistä, raskasta ja harmaata ellei itse varta vasten keksi kaikenlaisia piristyksiä. 

Tällä logiikallani meillä oli eilen suuri juhlapivä: Vietimme vuoden viimeistä iltaa ennen kuin ihan ensi tapaamisestamme tuli vuosi täyteen. Heko hee ja mukavan juhlaillan saimmekin aikaan.

Meille harvinaisena vapaana viikonloppuna teimme nautiskellen ostokset Stockalla ja otimme siellä Meal-barissa heti alkuun pienen antipaston ja lasilliset Rieslingiä. Minulla kun oli "tärinänälkä" jo siinä neljän jälkeen. Ei ole kiva tehdä ostoksia sellaisessa olotilassa, varsinkaan kun meillä (ihme kyllä) ei ollut mitään ideaa tai mielitekoa illan dinneriksi. Siellä kierrellessä ja sveitsiläisiä juustoja maistellessa katse osui hyvännäköiseen karitsan kareeseen, jonka ympärille aloimme ateriaa miettimään. 

Kokkailun lomaan teimme alkupalaksi hanhen rilletestä leipäset, jossa oli myös pihlajanmarjahilloketta. Juomana tässä "suuressa juhlassa" meillä oli pienen boutique-tuottajan, Dosnon& Lepagen Champagne Carte Blanche. Julmetun herkullinen, kehittyneen kermainen mutta silti hyvin raikas ja hedelmäinen blanc de blanc. Tämä shampanja on yksi meidän suosikkeja.

Meillä oli edellisestä röstikerrasta jäänyt pakkaseen valmis punajuuri-peruna -pohja, joten lisäsimme joukkoon vain munan, jauhot ja hieman suolaa ja mustapippuria.

Kareet paistettiin nopeasti pannulla ja laitettiin uuniin tekeytymään sopiviksi.

 Salattinurkkana oli Vuonankaalia sekä punasalaattia, johon tein ihan peruskastikkeen öljystä, vaaleasta Balsamicosta, sokerista ja mausteista. Lisukkeena oli myös punajuureen niin hyvin sopivaa piparjuuri-smetanaa (tai meillä oli kyllä Creme fraicea) ja röstin päälle liäsin vielä muutamia pinjansiemeniä. Aika toisinto tämä oli kesäisestä kasvisateriasta, joka on siis ihan riittävä kesäateriana ilman tätä herkullista karitsaakin.

Juomana meillä oli tällä kertaa mielenkiintoinen ja vielä varsin tuntematon Montalberan tuottama Laccento Ruche di Castagnole Monferrato.

Ruche on Piemonten alkuperäisrypäleitä ja Ruche di Castagnole Monferrato on saanut docg statuksen vasta vuonna 2010.

Kyseistä pienen tuotannon viiniä on alkanut löytyä vientimarkkinoilla vasta tällä vuosituhannella.

Viini on aromaattisen pehmeä, hieman rusinainen, matalatanniininen ja hyvin herkullinen. Tämä sopisi ehkä paremmin itsensä hemmotteluun ruoan jälkeen, koska latistui hieman ainakin tämän ruoan kanssa.

Dinneriä oli kiva sulatella sohvalla kynttilänvalossa ja maistella Joan ostamia ihania suklaakonvehteja.

-Sanna ja Joa-

Kampasimpukka-kukkakaalirisottoa ja Chablista

Tämä ruoka on yksi pikaherkuistani esim. perjantai-iltaan kun raskas viikko painaa takana, mutta kuitenkin on kiva syödä hyvin. Variointimahdollisuudet ovat myös rajattomat perus-risoton suhteen, mutta aika usein meillä on Hugen kanssa siinä jotakin merenherkkuja silloin kun emme Joan kanssa pääse iltaa viettämään. Tämä valmistui perjantaina, kun kaikki panostus keskittyi jo lauantain dinneriin.

Kevensin risottoa aika suurellä määrällä kukkakaalinnuppuja, jotka lisäsin joukkoon vain muutaman minuutin ennen risotolle sopivaa al Dente –kypsyyttä. Tässä on seassa myös hieman maustamatonta tuorejuustoa tuomassa kermaisuutta. Mascarpone olisi ollut parasta, mutta sitä ei kaapista tällä kertaa löytynyt.

Lähi-Ässästä hain pakaste-kampasimpukat ja olin hyvin skeptinen näiden suhteen, koska nämä olivat Rainbow –merkkiä ja pienimpiä ikinä näkemiäni. Iloisen yllätyksen koin, kun ne osoittautuivatkin oikein maukkaiksi. Nopea pyöräytys oikein kuumalla pannulla niin simpukat pysyvät mehukkaina, mutta pinnasta tulee kaunis ja maukas.

Juomaksi istui hyvin Brocardin Chablis, koska se mineraalisen tyylikkäänä ja tammettomana matchaa niin hyvin kampasimpukan herkän maun kanssa. Herkullisemmat Chablisit halusin jättää Joan kanssa juotavaksi.

Chablis:t jaotellaan rypäleidenkasvupalstojen mukaan seuraavasti: Petit Chablikseen käytettävät rypäleet kasvavat kukkuloiden päällä, Chaplis tulee rypäleistä, jotka kasvavat laaksossa kun taas arvostetuimman Premier Cru:n ja Grand Cru:n viinit tehdään rinteillä kasvavista rypäleistä.

Jälkkäriksi meillä oli tällä kertaa vain muutama marmelaadi. Minä kun (varmaan ainoana ihmisenä kaikista tuntemistani henkilöistä) pidän näistä Finlandia-marmeladeista ja ilmeisesti joulu varten nämä olivat taas ilmestyneet näyttävästi kauppojen hyllyille. Voi kunpa ne vielä olisivat niitä hedelmän mallisia ja ilman tätä sokerikuorutetta kuten lapsuudessani.

-Sanna-

Maailman parhaat sämpylät

Tämä ihana nimitys on Hugon antama näille meidän tekeleillemme.  Eilenkin hän ylpeänä tarjoili näitä luokkakavereilleen ja ajattelinkin nyt kertoa teille niksini. Me leivomme nykyään lähes viikottain, mutta tie on kyllä ollut pitkä ennen kuin opin tekemään näin maukkaita ja pehmeitä sämpylöitä. Perus-sämpylöistä nämä eroavat lähinnä siksi, että sisältävät paljon siemeniä, erilaisia jauhoja, makeutta, mausteita ja juustoa.

Näissä sämpylöissä käytin Mozzarella-raastetta, siksi tämä juuston väri on näin tumma. Mozzarella kun tummuu nopeammin kuin sämpylä kypsyy.

Tässä muutamat vinkkini pehmoisten sämpylöiden leipomiseksi:

• Kunnon vatkaus yleiskoneella ja alussa joukkoon siis vain vehnäjauhoja parhaan sitkon varmistamiseksi

• Ei ole väliä käytätkö oikeata vaiko kuivahiivaa. 6-7 dl nestettä ja lähes 2 pussia kuivahiivaa (normaaliohje on 1 pss/ 5dl, mutta minulla rasvaa lähes desin verran taikinassa)

• Minä käytän maitoa (vähintään yli puolet)

• Noin 2 dl muita jauhoja, esim. 1 dl vehnäleseitä ja 1 dl ruisjauhoja

• Vajaa desi salaattisiemensekoitusta

• Lähes desi tummaa leipäsiirappia, nyt kokeiluna myös ihan vähän kardemummaa.

• Jätän taikinan hyvin löysäksi, vuoraan kulhon reunat jauhoilla, jottei taikina noustessa tartu reunoihin.

• Nostatan 30 min väh 30 asteisessa uunissa liinan alla (eli varmistan ettei taikina saa yhtään vetoa)

• Kun olen pyöritellyt sämpylät pelleille, peitän tiiviisti liinalla ja nostatan vielä sen aikaa kun uuni valmistuu (päälle vasta kun kaikki on pyöritetty)

• Ennen uuniin työntöä kourrutan (huoneenlämpöisellä) Emmental-raasteella.

• Pakastan suurimman osan heti kun ne ovat jähtyneet ja otan aina vaan pari kerrallaan syötäväksi, niin on aina ihanan tuoretta kotitekoista leipää pakkasessa

Tämän kauniin leivinliinan olen saanut voimisteluystävältäni Meriltä jo joskus vuonna 1991 tai -92. Arvostan tosiaan näitä muistamisia, joihin on nähty vaivaa ja tämä onkin ollut minulla käytössä kaikki nämä vuodet.

-Sanna-