Karitsankaretta ja punajuuriröstiä

Mä olen ehkä maailman paras keksimään kaikista pikkuasioista juhlia. Kuulun siihen (harvinaiseen) kastiin, että kaikkea täytyy ja voi juhlistaa. Varmaan suurin osa ikäisistäni viittaa kintaalla nimppareille ja ehkä jopa synttäreillekin. Minusta tämä elämä on ihan liian kiireistä, raskasta ja harmaata ellei itse varta vasten keksi kaikenlaisia piristyksiä. 

Tällä logiikallani meillä oli eilen suuri juhlapivä: Vietimme vuoden viimeistä iltaa ennen kuin ihan ensi tapaamisestamme tuli vuosi täyteen. Heko hee ja mukavan juhlaillan saimmekin aikaan.

Meille harvinaisena vapaana viikonloppuna teimme nautiskellen ostokset Stockalla ja otimme siellä Meal-barissa heti alkuun pienen antipaston ja lasilliset Rieslingiä. Minulla kun oli "tärinänälkä" jo siinä neljän jälkeen. Ei ole kiva tehdä ostoksia sellaisessa olotilassa, varsinkaan kun meillä (ihme kyllä) ei ollut mitään ideaa tai mielitekoa illan dinneriksi. Siellä kierrellessä ja sveitsiläisiä juustoja maistellessa katse osui hyvännäköiseen karitsan kareeseen, jonka ympärille aloimme ateriaa miettimään. 

Kokkailun lomaan teimme alkupalaksi hanhen rilletestä leipäset, jossa oli myös pihlajanmarjahilloketta. Juomana tässä "suuressa juhlassa" meillä oli pienen boutique-tuottajan, Dosnon& Lepagen Champagne Carte Blanche. Julmetun herkullinen, kehittyneen kermainen mutta silti hyvin raikas ja hedelmäinen blanc de blanc. Tämä shampanja on yksi meidän suosikkeja.

Meillä oli edellisestä röstikerrasta jäänyt pakkaseen valmis punajuuri-peruna -pohja, joten lisäsimme joukkoon vain munan, jauhot ja hieman suolaa ja mustapippuria.

Kareet paistettiin nopeasti pannulla ja laitettiin uuniin tekeytymään sopiviksi.

 Salattinurkkana oli Vuonankaalia sekä punasalaattia, johon tein ihan peruskastikkeen öljystä, vaaleasta Balsamicosta, sokerista ja mausteista. Lisukkeena oli myös punajuureen niin hyvin sopivaa piparjuuri-smetanaa (tai meillä oli kyllä Creme fraicea) ja röstin päälle liäsin vielä muutamia pinjansiemeniä. Aika toisinto tämä oli kesäisestä kasvisateriasta, joka on siis ihan riittävä kesäateriana ilman tätä herkullista karitsaakin.

Juomana meillä oli tällä kertaa mielenkiintoinen ja vielä varsin tuntematon Montalberan tuottama Laccento Ruche di Castagnole Monferrato.

Ruche on Piemonten alkuperäisrypäleitä ja Ruche di Castagnole Monferrato on saanut docg statuksen vasta vuonna 2010.

Kyseistä pienen tuotannon viiniä on alkanut löytyä vientimarkkinoilla vasta tällä vuosituhannella.

Viini on aromaattisen pehmeä, hieman rusinainen, matalatanniininen ja hyvin herkullinen. Tämä sopisi ehkä paremmin itsensä hemmotteluun ruoan jälkeen, koska latistui hieman ainakin tämän ruoan kanssa.

Dinneriä oli kiva sulatella sohvalla kynttilänvalossa ja maistella Joan ostamia ihania suklaakonvehteja.

-Sanna ja Joa-