Home alone -pastaa Herkkutateista

Olin koko alkuillan yksin ja kävin pitkällä lenkillä kauniissa syysillassa. Kotiin tultuani minulla oli vielä yli tunti aikaa ennen kuin poikani tulisi kotiin. Myös nälkä oli niin hirmuinen ulkoilun jäljiltä, ettei pelkkä iltapala riittäisi, joten aloin kaivelemaan kaappeja.

Silmien osuessa Herkkutatteihin, alkoi sienihimo olla vastustamaton. Vaikka yleensä kunnioitan sienen omaa makua, halusin nyt kokeilla aika räväkkää kastiketta. Pilkoin yhden hengen kastikkeeseen 2 valkosipulin kynttä ja kolmasosan chilistä ja lisäsin ne jo öljyssä kuulottamani sipulin joukkoon. Seuraavaksi pieni määrä liotettuja kuivattuja herkkitatteja pannulle. Maustoin ne suolalla ja mustapippurilla ja lisäsin vajaa desin ruokakermaa ja aika kasan basilika-silppua. Pinnalle vielä Parmesania ja kyllä maistui!

Joa toi minulle ihanaa pastaa Ceesta-shopista. Tällainen iso suurtalouskeittiö-laatikollinen, mutta koska pastat ovat kätevästi noin kahden hengen annoksissa eroteltuna välipapereilla, on tuo herkku mitä mainiointa käyttää!

-Sanna-

Ankanrinta-pastaa ja vispipuuroa

Eilisen Ankanrinta-dinnerin lopuista valmistui maukas sunnuntaipasta. Joukkoon pilkottiin porkkanaa kuutioiksi, sipulia ja runsaasti pinaattia.

Puolukat ovat nyt parhaimmillaan ja koska minua ärsyttää, että pojallani on puurokammo, niin ajattelin tehdä pehmeää ja kuohkeaa vispipuuroa. Pusersin puolukat keitinveteen, mutta siivilöin kuitenkin kuoret pois liian kirpeän maun välttämiseksi. Mannaryynejä laitan normaaliohjetta vähemmän ja vatkaus tietenkin hurjan tehokkaasti. Lisukkeena kuohukermaa ja muutama pensasmustikka. 

Ai kun me tykkäsimme kaikki tästä, paitsi Hugo, joka syötyään 2 lusikkaa sai oksennuksen suuhun asti =(

-Sanna-

Honey tuli Lappeenrannasta, dinneriksi suppilovahverocapuccinoa, ankanrintaa ja pinaattirisottoa

Suppilovahveroista saa mitä mainiointia keittoa, mun mielestä ehkä suppiloille paras käyttökohde. 

Sienet ja kerma ne yhteen kuuluu? Joo kyllä, mutta joskus minusta tuntuu että lopputulos on hieman tönkköä ja raskasta.Tässä keitossa on siksi kerman lisäksi makua tuomassa ja jollain tavalla keventämässä porkkanaa, sipulia ja pihlajanmarjahyytelöä. Kärkeä tuomassa on lisäksi hieman sinihomejuustoa.

En löytänyt sauvasekoitinta, joten lykkäsin sopan tehosekoittimeen josta kolmannes sitten lensi pitkin keittiötä.

Jäljelle jäänen keiton viimeistelin vatkatulla kermalla. 

Ankka kuuluu suosikkiraaka-aineisiini ja siitä tykkää myös muut perheenjäsenet. Ankan paistoa on tullut harjoiteltua pitkään. Mielestäni paras tulos tulee kun rinta putsataan, nahkapuolelle tehdään traditionaaliset ristiviillot ja rinta paistetaan valurautapannussa seuraavasti:
Nahkapuoli kylmään pannuun, ylimääräinen rasva poistetaan muutaman kerran ja kun pinta on kauniin ruskea ja rapea, käännetään rinnat lihapuoli alaspäin.
Laita rinnat pannussa uuniin n. 140 asteet ja pidä siellä n. 10 min tai kun lämpötila on noussut yli 50 astetta (en ota vastuuta mahdollisista salmonella tapauksista - nimittäin minusta ankka on kyllä pilalla jos sen paistaa 65 asteiseksi).
Anna rinnan levätä ainakin 5 minuuttia ennenkuin leikkaat siitä nättejä siivuja. Suolaa ja pippuria päälle maun mukaan.

Tältä sen ankan kuuluu näyttää :) Kuvassa myös loistava hiiliteräksinen suomalainen Knivo veitsi.

Ankan kanssa nautittiin pinaattirisottoa (koska pinaattia sattui olemaan toissailtaisen salaatin jäljiltä). Risotossa lisäksi reippaasti valkoviiniä (hyviä happoja), pinjansiemeniä ja tietysti parmesaania.
Pakollinen salaatti ja herkullinen itävaltalainen Hardegg Steinkügel Pinot Noir 2010 näkyvät myös kuvassa  

-J-

Myöhäisen arki-illan herkkusalaatti

Kuka sanoi etteikö salaatti olis täyttävää tai että kasvisruoka ei olis sitä?

No koska mä kokkasin niin sain piilotettua annokseen hieman pekonia mut muuten kyseessä kyllä aito laktovegeannos ja nam sellainen.

Salaatissa, Cosmopolitania, pinaattia, pinjaa, kananmunaa, "grillijuustoa", avocadoa, hunajamelonia ja siis pekonia. Mausteena valkoista balsamicoa, hyvää öljyä ja hieman Herbamarea.

-J-

Rippijuhlien kakkubaari

Monia ihania kakkublogeja seuratessani olen nähnyt toinen toistaan kauniimpia rippijuhliin sopivia kakkuja risti-koruineen ja ruusukkeineen. Olen myös itse tehnyt niin paljon marsipaani- ja sokerimassakuorrutteisia kakkuja, että niitä tulee nyt vähän korvistakin. Lisäksi kuulen välillä omilta sukulaisiltani kommentteja, että voisiko pinta olla välillä jotain herkullisempaa.

Nyt kun minua pyydettiin avuksi Jacobin juhlien kakkusuunnitteluun, muodostui minulle visio herkkubaarista, jossa olisi paljon erilaisia kakkuja, jotka ennemminkin hurmaavat maullaan kun erikoisella ulkonäöllään.

Piirtelin visioni ja hyväksytin sen sankarilla. 

Meillä oli pitkä, mutta mukava perjantai-yö, kun molemmilla sattui vielä olemaan opiskelu- ja työmenoja ilta-kahdeksaan asti. Myös tässä leipomisessa roolijako onnistui hyvin ja suht nopeasti kuitenkin koko urakka valmistui.

Jacobin sisko lupasi tehdä porkkanaleivoksia, johon minä pyysin saada tehdä pienet marsipaanikoristeet ja laajensimme tätä kokonaisuutta Hollywood –tyyliin vielä lipuilla ja Hugo halusi kirjoittaa sankarin nimen kirjain kirjaimelta. Rebecalla oli jonkin Gamla Stanin ihanan kahvilan ohje ja leivokset olivat suussasulavan makuisia ja mikä tärkeintä, päällisestä ei oltu tingitty =)

Sacherin päälle olin sentään hieman laittanut marsipaanimuovailuitani kun tuo massojen värjäys on niin intohimo-iltapuuhaani. Ja huom. Joa on pyörittänyt kaikki pihlajanmarjat!

Mangojuustokakussa oli kunnolla limen mehua sekä raastettua kuorta tuomassa raikkautta.

Tähän tuorejuustokakkuun halusin jättää vadelmat kokonaisena kiilteen joukkoon. Pihja on tehty Minttudominoista, joka lisää välikerroksessa olevien rouhittujen Mariannekarkkien kanssa mintun makua.

Juhlissa oli vieraita noin 35 ja tein tieten tahtoen vain yhden kakun kutakin periaatteella, että jokainen poimii pöydästä herkkunsa niin kauan kuin kutakin riittää.

Kakkubaari koostui Jacob-tuunatuista porkkanaleivoksista, alkuperäisreseptillä tehdystä Sacher-kakusta, Mango-Lime –tuorejuustokakusta sekä Vadelma-Marianne-tuorejuustokakusta. Sacherkakun vaiheista teen oman postaukset.

-Sanna-

Kinkkiä lasten kanssa

Joan poika tokaisi kerran, että miksi meillä on aina pastaa. Olimme ihan hämmästyneitä tästä, koska yleensä lasten suusta kuuluu juuri päinvastaisia kommentteja. Aloimme miettiä, että onko tämä kerran viikossa toteutettava sunnuntai-pasta sitten liikaa. Ja varsinkin kun ne ovat aina tosi erilaisia. No tätä hämmästellessämme saimme idean, että tehdään sitten kiinalaista ruokaa oikein alustapitäen itse. Tämä oli kiva keskiviikkoillan puuha, johon osallistettiin myös kaikki kolme poikaa.

(Joa kun ei edelleen oo valmis luopumaan su pastasta sanoi muksut mitä tahansa)

Kung Po –possua, jonka kastiketta tehdessä meinasi Hugon henki ihan salpaantua kaikesta valkosipulin, chilin ja riisiviinaetikan höyryistä. Normaaliohjeesta poiketen emme laittaneet siihen bampun vartta (koska minä unohdin sen pöydälle) ja taasen lisäsimme sokeriherneen palkoja. Kasvikset wokkasimme tosi pikaisesti ihanan rapsakoiksi.

Jacobin vastuulla oli friteeraustaikinan teko kunhan pienemmät pojat ensin erottelivat keltuaiset munista. Koska Hugo halusi tehdä sen käsitaktiikalla (ei kuoren puolikkailla) meni kolmen keltuaisen saamiseksi kokonainen paketti munia. Noh, harjoitus tekee mestarin.

Itse friteerauksessa kävikin sitten niin, että Joa innostui siitä niin paljon, ettei lapsille jäänyt paljoa tekemistä. Täytyy sanoa, että kanat säilyivät ihanan mehukkaina kun käytimme lämpömittaria koko ajan öljyssä, jotta saimme sen pysymään tarkalleen suositellussa 180 asteessa. Friteeratut kanat dipattiin Sweet & Sour –kastikkeeseen.
(mittarin käyttö kyllä ihan ehdotonta koska öljyn oikean lämpötilan arvaaminen on ihan mahdoton tehtävä)

Munanuudelit valmistettiin vain nopeasti keittämällä kanaliemessä (noin minuutti) ja sitten paistettiin kuumassa pannussa oliiviöljyssä johon oli lisätty murskattua valkosipulia.

Kokonaisuus oli todella herkullinen ja ateria oli kiva päätös arki-illan yhteiskokkailulle.

-Sanna-

Sisarusten leivontatiistait

Vaikka 7 v. Poikani on todella innostunut kokkaamisesta, 18 v. Tyttäreni ei suostu tekemään oikeastaan mitään keittiössä. Nyt olen ihastuksissani seurannut, että kun Silja usein tulee meille leipomaan tiistaisin, Hugo on innolla mukana. On ihana seurata sivusta kun he vuorotellen opastavat toisiaan ja homma hoituu upeasti.

Hugo haluaa leipoa ”mustaa leipää” (saaristolaisleipää) tai ”siemensämpylöitä” harva se viikko.

Tämän tiistain tekeleenä olivat Chocolate Chip Cookiessit, jotka olivat ihan taivaallisia.

Tässä sisarukset tekevät ihanaa American Cheece Cakea, johon mun piti kylläkin tehdä tuo mansikkamelba (kun kumpikin väitti ettei välitä siitä, mutta söivät sitten kuitenkin innoissaan).

-Sanna-