Kinkkiä lasten kanssa

Joan poika tokaisi kerran, että miksi meillä on aina pastaa. Olimme ihan hämmästyneitä tästä, koska yleensä lasten suusta kuuluu juuri päinvastaisia kommentteja. Aloimme miettiä, että onko tämä kerran viikossa toteutettava sunnuntai-pasta sitten liikaa. Ja varsinkin kun ne ovat aina tosi erilaisia. No tätä hämmästellessämme saimme idean, että tehdään sitten kiinalaista ruokaa oikein alustapitäen itse. Tämä oli kiva keskiviikkoillan puuha, johon osallistettiin myös kaikki kolme poikaa.

(Joa kun ei edelleen oo valmis luopumaan su pastasta sanoi muksut mitä tahansa)

Kung Po –possua, jonka kastiketta tehdessä meinasi Hugon henki ihan salpaantua kaikesta valkosipulin, chilin ja riisiviinaetikan höyryistä. Normaaliohjeesta poiketen emme laittaneet siihen bampun vartta (koska minä unohdin sen pöydälle) ja taasen lisäsimme sokeriherneen palkoja. Kasvikset wokkasimme tosi pikaisesti ihanan rapsakoiksi.

Jacobin vastuulla oli friteeraustaikinan teko kunhan pienemmät pojat ensin erottelivat keltuaiset munista. Koska Hugo halusi tehdä sen käsitaktiikalla (ei kuoren puolikkailla) meni kolmen keltuaisen saamiseksi kokonainen paketti munia. Noh, harjoitus tekee mestarin.

Itse friteerauksessa kävikin sitten niin, että Joa innostui siitä niin paljon, ettei lapsille jäänyt paljoa tekemistä. Täytyy sanoa, että kanat säilyivät ihanan mehukkaina kun käytimme lämpömittaria koko ajan öljyssä, jotta saimme sen pysymään tarkalleen suositellussa 180 asteessa. Friteeratut kanat dipattiin Sweet & Sour –kastikkeeseen.
(mittarin käyttö kyllä ihan ehdotonta koska öljyn oikean lämpötilan arvaaminen on ihan mahdoton tehtävä)

Munanuudelit valmistettiin vain nopeasti keittämällä kanaliemessä (noin minuutti) ja sitten paistettiin kuumassa pannussa oliiviöljyssä johon oli lisätty murskattua valkosipulia.

Kokonaisuus oli todella herkullinen ja ateria oli kiva päätös arki-illan yhteiskokkailulle.

-Sanna-