Suppilovahveroista saa mitä mainiointia keittoa, mun mielestä ehkä suppiloille paras käyttökohde.
Sienet ja kerma ne yhteen kuuluu? Joo kyllä, mutta joskus minusta tuntuu että lopputulos on hieman tönkköä ja raskasta.Tässä keitossa on siksi kerman lisäksi makua tuomassa ja jollain tavalla keventämässä porkkanaa, sipulia ja pihlajanmarjahyytelöä. Kärkeä tuomassa on lisäksi hieman sinihomejuustoa.
En löytänyt sauvasekoitinta, joten lykkäsin sopan tehosekoittimeen josta kolmannes sitten lensi pitkin keittiötä.
Jäljelle jäänen keiton viimeistelin vatkatulla kermalla.
Ankka kuuluu suosikkiraaka-aineisiini ja siitä tykkää myös muut perheenjäsenet. Ankan paistoa on tullut harjoiteltua pitkään. Mielestäni paras tulos tulee kun rinta putsataan, nahkapuolelle tehdään traditionaaliset ristiviillot ja rinta paistetaan valurautapannussa seuraavasti:
Nahkapuoli kylmään pannuun, ylimääräinen rasva poistetaan muutaman kerran ja kun pinta on kauniin ruskea ja rapea, käännetään rinnat lihapuoli alaspäin.
Laita rinnat pannussa uuniin n. 140 asteet ja pidä siellä n. 10 min tai kun lämpötila on noussut yli 50 astetta (en ota vastuuta mahdollisista salmonella tapauksista - nimittäin minusta ankka on kyllä pilalla jos sen paistaa 65 asteiseksi).
Anna rinnan levätä ainakin 5 minuuttia ennenkuin leikkaat siitä nättejä siivuja. Suolaa ja pippuria päälle maun mukaan.
Tältä sen ankan kuuluu näyttää :) Kuvassa myös loistava hiiliteräksinen suomalainen Knivo veitsi.
Ankan kanssa nautittiin pinaattirisottoa (koska pinaattia sattui olemaan toissailtaisen salaatin jäljiltä). Risotossa lisäksi reippaasti valkoviiniä (hyviä happoja), pinjansiemeniä ja tietysti parmesaania.
Pakollinen salaatti ja herkullinen itävaltalainen Hardegg Steinkügel Pinot Noir 2010 näkyvät myös kuvassa
-J-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti