Kurpitsakeiton tuunaus

Tänään söimme nopean iltaruuan ennen kuin piipahdimme katsomaan erästä ihanaa viikon vanhaa pikku prinsessaa. Kurpitsakeittoa on meillä ollut blogissa ennenkin, mutta koska sen tuunaus ihan uuteen uskoon onnistui mainiosti, niin päätin kirjoittaa siitä taas. 

Onnistumisen tae on ehdottomasti kurpitsojen paahtaminen ennen soseutusta. Ja mikä ihana arjen pelastaja onkaan pakkasesta otettava valmis sose.

Viikonloppuna olin tehnyt pakkaseen myös saaristolaisleipäsatsin.

Edellisiltainen hummus oli tuunattu vanhempieni Unkarista tuomalla paprikatahnalla, joka antoi siihen ihan uuden säväyksen.

Keiton yrttiöljy oli tänään lähes pelkästään salviasta ja basilikasta. Itse öljy oli avocadoöljyä.

Keittoon lisäsin tuttuun tapaani Koskenlaskijan mustaa, mutta tällä kertaa myös valkoviiniä ja tuota hummuksessakin ollutta tulista tahnaa. 

Eilen olin esittelemässä Leon Beyerin viinejä Alsace tilaisuudessa Ritarihuoneella. Kannoin sieltä sitten kotiin muutaman pullonpohjan. Beyerin tavaramerkki on vinifioida kaikki viinit aivan kuiviksi. Niin oli tämäkin runsas, aromikas, melko hapokas ja sopivasti kehittynyt Riesling Les Ecaillers 2008. Hieno viini joka ominaisuuksiensa takia ei ollut paras valinta tälle hieman makealle keitolle. Viini maistui keiton kanssa kireälle. Keitto olisi kaivannut lempeämmän ja hedelmäisemmän viinin.

-Sanna ja Joa-

Keskustelua salaateista

Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää keskustelua salaattien käytöstä ja toivottavasti kommentoitte omia kokemuksianne. 

Pesettekö te salaatteja, joita käytätte? Ja jos, niin mitkä niistä ja miten? Itse en pese koskaan salaatteja, koska inhoan sitä vetisyyden tuntua mikä siitä seuraa ja mielestäni se on aikaa vievää puuhaa. Toki pidän ruukut huolella pystyssä kauppakorissa enkä käytä sellaisia salaatteja, jotka ovat multaisia.

Salaateista saa kuitenkin kuulemma suhteellisen paljon esim. vatsainfektioita ja siksi asia välillä mietityttää vaikka meille ei niitä ole kohdalle osunut.  Viime aikoina on julkisuutta saanut väitöstutkimus Yersinia-bakteerista. Siinä kerrottiin sen oikein muhivan mm. salaateissa ja kestävän jopa jääkaapin kylmyyttä. Meillä on lähipiirissä pahin mahdollinen kokemus Yersinia-bakteerin aiheuttamasta yleisinfektiosta vuosien takaa.

Toinen välillä pohtimani asia salaateista on meidän suuri pinaatin ja Rucolan käyttö. Ne kun kypsentämättömänä syötynä sisältävät aimo annoksen nitriittiä. 

Kaikki vinkit ovat oikein tervetulleita!

-Sanna-

Tapastellaan

Lauantai-ilta poikien kanssa vietettiin tapastelun merkeissä. Itse tulin opiskeluista vasta lauantaina illansuussa ja Joa oli jo pitkällä valmisteluiden kimpussa. Olimme puhelimessa jo tekstailleet ja ideoineet dinneriä huomioiden myös mitä oli valmiina jääkaapeissamme.

Pinaatti sai potkua valkosipuliöljystä, parmesaanista ja salaattisiemensekoituksesta.

Tomaatti-Buffalamozzarella salaattia.

Munakaspaistoksesta sain jo kuvan kun vasta ajelin kotiin ja vesi herahti kielelle. Tässä paistoksessa oli paprikaa, sipulia, goudajuustoa ja pinnalla tuota mainiota Renee Voltairen Furikake-sekoitusta.

Ilmakuivattua kinkkua

Mä ehdin mukaan kokkeiluun vasta tekemällä tämän punajuuri-Saint Agur -yhdistelmän sekä Bruschetat.

Bruchetat olivat tällä kertaa päällystetty Portobello-sipulipaistoksella ja päälle halusin Salviaa, johon minulla tuntuu edelleen olevan jokin puutostila. Niin paljon sitä tekee mieli laittaa joka paikkaan.

Tällainen iltanapostelu on kivaa, kun jokaiselle löytyy mieleistä nautittavaa lautaselle, meille aikuisille tietysti maitti kaikki. Leikittelimme ajatuksella, että jos saisi valita vain kolmea näistä lautaselle, niin mitkä ne olisivat. Valinta olisi ollut vaikea.

Juomana nautimme Jaquartin Brut Mosaique:a, aina yhtä raikasta ja viehättävää yleissamppanjaa.

-Sanna ja Joa-

Maalaissalaatin monet mahdollisuudet

Maalaissalaatti -nimitys on meille yleisnimi arkiruoalle, joka kootaan niistä aineksista, mitä milloinkin kaapista löytyy. Hävikintorjuntaa siis parhaimmillaan, mutta myös monipuolista, herkullista ja terveellistäkin.

Salattipohjamme koostuu useimmin Romainesalaatista, pinaatista, Cosmopolitanista tai ihan jäävuorisalaatista. Mukavaa on, jos maun piristeeksi kaappiin on jäänyt myös Rucolaa, Vuonankaalia tai muuta "koristesalaattia".

Loppu riippuukin sitten mielihaluista ja kaapin valikoimista. Usein salaattimme ovat myös hieman erilaiset, minä voin jättää lihan kokonaan pois ja Joan annoksissa voi taas olla esim. eilisen ankanrinnan loppua. Paistettu pekoni tai uunissa paahdettu ilmakuivattukinkku ovat kyllä sellaisia, jota helposti lisään itsellenikin. Halloumi on yksi suosikeistani ja keitetty kananmuna, paistetut sienet, Parmesanjuusto ja avocado ovat kestosuosikkejamme.

Pinnalla on usein paahdettuja siemeniä tai pähkinöitä tuomassa makua, näköä ja terveellisyyttä annokseen.

Kastikkeen teemme joka kerta erikseen. Se syntyy nopeasti oliiviöljy, suola, mustapippuri, sokeri/hunaja, viinietikka/balsamico/sitruuna -ainesosista. Mukana usein myös valkosipulia tai yrttejä tuomassa vaihtelua.

Tässä kuvakavalkaadia erilaisista maalaissalaateistamme viimeaikoina.

-Sanna-

Kuppikakkuja the Hummingbird Bakeryn tavalla

Tänään on ollut pitkä päivä sairaan poikani kanssa kotona ja Monopolin pelaamisen lisäksi saimme idean tehdä Cup Cakeseja. Selailimme ihanaisen Hummingbird Bakeryn kirjaa ja lapseni alkoi ideoida sopivia värejä kun muisti väriainevarastoni. Lopputulokset olivat tosiaan aika värikylläisiä…..

Nämä trendiherkut eivät mitenkään kuulu intohimojeni piiriin, joten koitin lukea hänelle tarkkaan ohjeita, jotta taikinasta tulisi niin taivaallista kun kirjassa hehkutetaan. Erittäin mieluinen väline on tämä jauhosihti, jonka avulla sihtasimme valtavan määrän tomusokeria kuorutteeseen.

Ainoa sovellukseni tuorejuustokuorrutteen ohjeeseen oli, että sekoitin keltaisen väriaineen ruokalusikalliseen Lemon Curdia, koska halusin myös kuorrutteeseen sitruunan makua. Itse taikinassa oli raastettua sitruunankuorta.

Kun nämä olivat lapsen leipomuksia, niin pitihän kuorrutteen väriä hieman vaihtaa. Keltaiset kuorutettuamme mukaan lensi aimo annos sinistä väriä, joten saimme näin "ihastuttavan" myrkynvihreän. Mainio apuväline on myös tämä Lekuén pursotin, jossa on monenmallisia ja -kokoisia tyllia.

Koristeltuaan kuorrutetut Kuppikakut potilaani ei edes halunnut niitä maistaa ja ne menivät suoraan jääkaappin. Minuakaan ne eivät mitenkään hotsittaneet, mutta halusin kuitenkin nyt myöhemmin illalla maistaa yhden. Yllätys oli positiivinen kun tämä tosiaan oli mitä muhkein, mehukkain ja raikkain leivonnainen. Kiva, että ulkonäkö petti näin päin!

Sain vihdoin käyttöön myös tämän hartaasti metsästämäni kuvun Kastehelmi-kakkuvadilleni. Jos vaikka toipilas huomenna suostuisi tekeleitään maistamaan.

-Sanna-

Jänis & co, dinneri neljälle

Pitkästä aikaa oli kiva laittaa illallista hyville ystäville. Ideana oli tarjota heille muutamaa aiemmin tekemäämme herkkua, mutta ongelmaksi muodostui se, että niissä ei ollut oikein mitään yhteistä. Perustelimme valinnat sitten niin, että vierailemme makumatkalla eri puolilla maapalloa ja syömme paikallisia arkimakuja.

Alkuun meillä oli pieni tuulahdus Lähi-Itää ja napostelimme Hummusta joka oli tuunattu aurinkokuivatuilla tomaateilla. Juomana oli Dosnon & Lepagen Cuvée Blanche samppanja joka on aina yhtä herkullista ja sopii hyvin seurusteluun.

Alkukeittona oli Tom Kah Kai eli thaimaalainen perinneruoka, jossa pohjana on kookosmaito ja makuina sitruunaa, chiliä, tomaattia ja sieniä. 
Tallessa oli yksi pullo edellisellä kerralla mainiona kumppanina koettu Uuden-Seelannin Marlborough:ssa tuotettu TWR Toru 2012 valkoviini.
Enemmän keitosta ja viinistä aiemmassa postauksessamme.

Pääruokana oli suomalaista jäniksen paistia, kermakastiketta, haudutettua kaalia ja salaattia retikasta, retiisistä ja rucolasta.
Jänistä en ollut aiemmin valmistanut ja se oli siksi tietysti jännää. Googlasin muutamia reseptejä ja päädyin soveltamaan yhtä hyvinkin perinteistä.Paistoin jäniksen osiin (2 koipea ja 1 selkä) pinnan ja laitoin pataan johon lisäsin, sellerinjuurta, porkkanaa, sipulia, valkoviiniä, vettä, yhden liemikuution ja laakerinlehtiä. Uunissa tämä kaikki viihtyi sitten 120 asteessa n. 4 tuntia. Liemen redusoin puoleen ja lisäsin sitten konjakkia, pihlajanmarjahyytelöä ja kermaa. Jänis oli mureaa ja oikein maukasta.

Tässä porukassa on ollut tapana tarjota viinit sokkona ja sitten arvuutella mistä mahtaa olla kyse. Tarjosin kahta viiniä rinnan maistettavaksi joilla oli yhteistä alkuperämaa (Italia), tuotantoalue (Toscana) ja vuosikerta (1998).
Antinorin Tignanello oli ensin hieman anonyymi mutta puhkesi sitten kukkaan. Moniulotteinen, tyylikäs ja hieno viini jonka monen vuoden kellarointi  oli kyllä hyvinkin palkitsevaa.
Villa Cafaggio San Martino oli leveämpi ja hillomaisempi, jotenkin kaupallisemman makuinen, oikein herkullinen sekin mutta ei yhtä hienostunut.

Väliruokana tarjoilimme ihanassa kunnossa ollutta Soignon vuohenjuustoa ja uunissa paahdettua viikunaa hunajalla.

Juomana sen kanssa maistelimme Chateau de Beaucastel Chateauneuf-du-Pape Blancia vuodelta 1999. Olin säästellyt tätä pitkään, ehkä liiankin, odotaessa sopivaa tilaisuutta sen juomiseen. Viini oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen; en ole ennen kaatanut valkoviiniä joka on kehittynyt noinkin roseen väriseksi. Viini oli ehkä jo ehtoopuolella mutta omasi todella mielenkiintoiset aromit ja tuhdin makupaletin. Osa porukasta piti sitä jo hieman sherrymäisenä mutta minusta se oli mainio.
Juusto tosin oli hieman liian voimakas tälle viinille.

Jälkiruoka syntyi kinuskitartalettien ympärille, joita halusin taas tehdä. Maku oli jälleen hyvä, mutta pohjat olin tehnyt tällä kertaa vähän liian paksuiksi ja korkeiksi. Taikinaa oli siis hieman liikaa. Niiden seuraksi keitimme päärynöitä fariinisokerilla maustetussa punaviinissa. Pohjalle oli laitettu hieman mansikkamelbaa ja annoksen pehmensi kermavaahto, johon oli raastettu marsipaania.

Jälkiruoan seuraksi nautimme klassisen Sauternes viinin, Chateau Lafaurie Peyraguey vuodelta 2005. Runsaan makea, hedelmäinen ja silti raikaskin. Hyvä matchi.

Tässä vielä kuva kaikista viineistä.

Pöydästä noustuamme nautimme kurkku GT:n Heston Blumenthalin oppien mukaan. Kurkut oli soseutettu Ginin kanssa jo edellisenä iltana ja laitettu pakkaseen, samoin kun jääpalat kurkku- ja sitruunankuori siivujen kanssa. Katso video drinkin teosta täältä.

Vieraat toivat mukanaan yhden "mysterybottlen" jota maisteltiin ja arvailtiin yömyöhällä. Tyylikäs ja sopivasti kehittynyt huippuviini bordaux:sta, Chateau Lynch-Bages vuodelta 1999. Aika edustava päätös hienolle illalle.

-Sanna ja Joa-

Fetajuustosalaattia

Tämä viikko jatkuu kevyesti salaattiruokien merkeissä ja samoin hyödyntämällä jo kaapista löytyviä raaka-aineita.
Kreikkalaishenkisen salaatin valmistin marinoimalla sipulit valkoviinietikassa ja hunajassa. Salanova-salaatin ja rucolan kostutin tuoreella appelsiininmehulla ja hyvällä oliiviöljyllä ja maustoin ripauksella Herbamarea. Lisäksi minitomaatteja ja paprikaa. Lopuksi viimeistelin Renee Voltairen "salig blanding" siemensekoituksella.

Salaatin kanssa nautimme lepuskoja ja ruissämpylää sekä eilisen päivän hummusta aurinkokuivatuilla tomaateilla tuunattuna. Tämä mainio tuunausidea tuli Sannan siskolta.

Juomana tällä kertaa nykyisen alkoholipolitiikan protestina tuotettu Tolkku ale. Lue asiasta lisää esim. tästä.
Olut oli helposti lähestyttävä, raikas ja sopiva yhdistelmä bitterisyyttä ja makeutta. 
Hyvä (ja kantaaottava) vaihtoehto aloittaa tutustuminen ale-tyyppisiin oluisiin.

-Joa

Qvinoa- ja Manchegosalaattia sekä Hummusta

Kevään odotus, kirkkaat värit ja raikkaat maut valtasivat jälleen keittiöni. Toinen teema tämän illan salaatissa oli loppujen hyödyntäminen. Qvinoan olin hankkinut jo kurpitsa-salaattiin lokakuussa ja halusin kokeilla sitä jollakin muulla tapaa valmistettuna. Alkuviikolta oli kaapissa pinaattia, luomusitruunaa, paprikaa, viinirypäleitä sekä avocadoa ja kohta taas vaihdettaisiin osoitetta. Kaupasta piti napata mukaan siis vain juusto sekä Hummuksen pääraaka-aineet.

Aloitin keittämällä Qvinoan kasvisliemessä (10 min), tekemällä öljy-sitruuna kastikkeen sekä pilkkomalla muut ainekset.

Lisäsin jähtyneeseen Qvinoaan öljy-sitruuna kastikkeen, avocadot ja paprikat ja toiseen kulhoon taas edellispäivän luomupinaatit, viinirypäleet sekä Mancegojuuston. Sitten minua alkoikin hirvittää, että mitä oikein olin visioinut ja että miten nämä kaikki sopivat yhteen. 

Joan rohkaistua minua vaan kippaamaan kaikki sekaan, huomasin, että lopputulema olikin oikein kaunis. Myös maku oli erinomainen, keväisen sitruunainen ja raikas. Valkosipuli tuli sopivasti esiin, ei mitenkään liian puskevasti.

Joan käsittelyssä oli sillä välin Hummus. Normaalien kik-herneiden, Tahinin, sitruunan ja oliiviöljyn lisäksi hän maustoi sitä valkosipulilla, juustokuminalla, chilillä sekä ripauksella suolaa.

Oikein maistuva kokonaisuus ja itse söin Hummusta eniten ihan vaan tuon salaatin kanssa enkä olisi välttämättä kaivannut edes leipää. Itse mietin, että oltiinko tässä makumaailmaltaan enemmän Lähi-Idässä vaiko Pohjois-Afrikassa.

-Sanna-

Pastaa ja karamellisoitua sitruunankuorta

Nyt mennään jo kovaa vauhtia kevättä kohti. Siksi visioni iltaruoasta oli ihanan raikkaanmakuinen sitruunainen pasta jonka jujuna oli karamellisoidut luomusitruunan kuoret.

Hyvin pestystä sitruunasta raastoin kuoret ohuelti pannulle ja päälle valutettiin hieman hunajaa.

Tämä väliaikapuuhani eli kurpitsan paahtaminen ei mitenkään liity tähän annokseen, mutta nappasinpa kuvan sen ihanan keväisen värin vuoksi. Kurpitsa kun hyppäsi kaupassa ostoskärryyn, kun ajattelin että vielä ne ovat parhaimmillaan. Halusin pakastaa paahdettua sosetta, jotta kurpitsaherkkujen tekeminen pitkin kevättä olisi helpompaa. Aikaisemmin tekemistäni kurpitsaherkuista voit lukea hakusanalla "kurpitsa". Niissä jutuissa enemmän mm. tästä paahtamisesta.

Iltaruokamme kylkiäissalaatti valmistui yksinkertaisesti avocadosta ja luomubabypinaatista. Myös sen vinaigrettestä tein aika sitruunaisen. Pastan joukkoon pyöräytettäväksi tein seoksen oliiviöljystä, sitruunan mehusta, basilikasta, parmesanista, valkosipulista ja mausteista (sokeri, mustapippuri, suola).

Juomaksi valittiin jo ennenkin esitelty Karl Mayn Classic Riesling. Se oli liki täydellinen yhdistelmä tämän ruona kanssa. Sen lempeä sitruksinen olemus viihtyi hienosti sitruunan, pinaatin ja parmesaanin herkullisessa liitossa. Ainoastaan jos suussa oli juuri ollut tosi sitruunainen kuorikohta leikkasi viinin maku hieman.

-Sanna ja Joa-