Jänis & co, dinneri neljälle

Pitkästä aikaa oli kiva laittaa illallista hyville ystäville. Ideana oli tarjota heille muutamaa aiemmin tekemäämme herkkua, mutta ongelmaksi muodostui se, että niissä ei ollut oikein mitään yhteistä. Perustelimme valinnat sitten niin, että vierailemme makumatkalla eri puolilla maapalloa ja syömme paikallisia arkimakuja.

Alkuun meillä oli pieni tuulahdus Lähi-Itää ja napostelimme Hummusta joka oli tuunattu aurinkokuivatuilla tomaateilla. Juomana oli Dosnon & Lepagen Cuvée Blanche samppanja joka on aina yhtä herkullista ja sopii hyvin seurusteluun.

Alkukeittona oli Tom Kah Kai eli thaimaalainen perinneruoka, jossa pohjana on kookosmaito ja makuina sitruunaa, chiliä, tomaattia ja sieniä. 
Tallessa oli yksi pullo edellisellä kerralla mainiona kumppanina koettu Uuden-Seelannin Marlborough:ssa tuotettu TWR Toru 2012 valkoviini.
Enemmän keitosta ja viinistä aiemmassa postauksessamme.

Pääruokana oli suomalaista jäniksen paistia, kermakastiketta, haudutettua kaalia ja salaattia retikasta, retiisistä ja rucolasta.
Jänistä en ollut aiemmin valmistanut ja se oli siksi tietysti jännää. Googlasin muutamia reseptejä ja päädyin soveltamaan yhtä hyvinkin perinteistä.Paistoin jäniksen osiin (2 koipea ja 1 selkä) pinnan ja laitoin pataan johon lisäsin, sellerinjuurta, porkkanaa, sipulia, valkoviiniä, vettä, yhden liemikuution ja laakerinlehtiä. Uunissa tämä kaikki viihtyi sitten 120 asteessa n. 4 tuntia. Liemen redusoin puoleen ja lisäsin sitten konjakkia, pihlajanmarjahyytelöä ja kermaa. Jänis oli mureaa ja oikein maukasta.

Tässä porukassa on ollut tapana tarjota viinit sokkona ja sitten arvuutella mistä mahtaa olla kyse. Tarjosin kahta viiniä rinnan maistettavaksi joilla oli yhteistä alkuperämaa (Italia), tuotantoalue (Toscana) ja vuosikerta (1998).
Antinorin Tignanello oli ensin hieman anonyymi mutta puhkesi sitten kukkaan. Moniulotteinen, tyylikäs ja hieno viini jonka monen vuoden kellarointi  oli kyllä hyvinkin palkitsevaa.
Villa Cafaggio San Martino oli leveämpi ja hillomaisempi, jotenkin kaupallisemman makuinen, oikein herkullinen sekin mutta ei yhtä hienostunut.

Väliruokana tarjoilimme ihanassa kunnossa ollutta Soignon vuohenjuustoa ja uunissa paahdettua viikunaa hunajalla.

Juomana sen kanssa maistelimme Chateau de Beaucastel Chateauneuf-du-Pape Blancia vuodelta 1999. Olin säästellyt tätä pitkään, ehkä liiankin, odotaessa sopivaa tilaisuutta sen juomiseen. Viini oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen; en ole ennen kaatanut valkoviiniä joka on kehittynyt noinkin roseen väriseksi. Viini oli ehkä jo ehtoopuolella mutta omasi todella mielenkiintoiset aromit ja tuhdin makupaletin. Osa porukasta piti sitä jo hieman sherrymäisenä mutta minusta se oli mainio.
Juusto tosin oli hieman liian voimakas tälle viinille.

Jälkiruoka syntyi kinuskitartalettien ympärille, joita halusin taas tehdä. Maku oli jälleen hyvä, mutta pohjat olin tehnyt tällä kertaa vähän liian paksuiksi ja korkeiksi. Taikinaa oli siis hieman liikaa. Niiden seuraksi keitimme päärynöitä fariinisokerilla maustetussa punaviinissa. Pohjalle oli laitettu hieman mansikkamelbaa ja annoksen pehmensi kermavaahto, johon oli raastettu marsipaania.

Jälkiruoan seuraksi nautimme klassisen Sauternes viinin, Chateau Lafaurie Peyraguey vuodelta 2005. Runsaan makea, hedelmäinen ja silti raikaskin. Hyvä matchi.

Tässä vielä kuva kaikista viineistä.

Pöydästä noustuamme nautimme kurkku GT:n Heston Blumenthalin oppien mukaan. Kurkut oli soseutettu Ginin kanssa jo edellisenä iltana ja laitettu pakkaseen, samoin kun jääpalat kurkku- ja sitruunankuori siivujen kanssa. Katso video drinkin teosta täältä.

Vieraat toivat mukanaan yhden "mysterybottlen" jota maisteltiin ja arvailtiin yömyöhällä. Tyylikäs ja sopivasti kehittynyt huippuviini bordaux:sta, Chateau Lynch-Bages vuodelta 1999. Aika edustava päätös hienolle illalle.

-Sanna ja Joa-