Last dinner 2014

Vuoden 2014 viimeinen dinnerimme syntyi eri ideoiden yhdistelmistä ja asioista, joita halusimme kokeilla. Yksi alkupala oli lähes suoraan viime Uuden Vuoden dinneristämme, vain hieman paranneltuna versiona. Tällä kertaa mukana kokkeilussa ja herkuttelussa oli myös kolme nuorimmaistamme, jotka vaikuttivat kokonaisuuden muodostumiseen.

Tässä kirjoituksessa esittelemme ensin joka annoksesta kuvan valmiina ja tekstin loppuosassa on muutama poiminta tekovaiheista, jos joku haluaa niihin tarkemmin tutustua.

Alkuun skoolasimme tulevalle illalle ja söimme muutaman mäti- ja fasaanipate -leivän jo ennen pöytään siirtymistä, jotta oli malttia viimeistellä seuraavia annoksia.

Juomana mm Ilkka Sirenin ja Arto Koskelon äskettäin hehkuttama Charles Heidsick Reserve joka osoittautuikin varsin laadukkaaksi ja vakavaksi samppanjaksi. Leveä, kypsää hedelmää, briossia jne rapsakkaan kuivassa paketissa. Kerrassaan erinomainen ruokasamppanja ja omassa kategoriassaan erinomainen ostos. 

Pöytään käytyämme meillä oli poikien toiveesta etanoita. Olimme tosin friteeranneet ne ja asetelleet raitajuuripedille. Päällä oli Wasabimajoneesia sekä siemeniä. Juomana jatkoimme jo maistelupalojen kanssa nauttimamme samppanjan kanssa.

Seuraavaksi nautimme Mustajuurikeittoa koristeltuna Renee Voltairen Furikake siemensekoituksella.

Viiniksi valikoitui uber pirteä ja kukkean raikas Itävaltalainen Josef Docknerin Gelber Muskateller Göttweiger Berg 2013. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus joka olikin mainio yhdistelmä tuon keiton kanssa.

Pääruoaksi teimme Kyyhkynrintaa. Tähän halusimme kokkeilla lisukkseeksi useamman komponentin jokaisen toiveen mukaisesti. Pojille friteeratun maalaisperunan, Sannan visio liskukkeeksi oli Maa-artisokka-selleri-omena-tuorejuustokeko ja Joa halusi tiivistää Gazpachon hyytelöksi.

Viiniksi valikoitui klassinen burgundi, Faiveleyn kyläviini Gevrey-Chambertin vuodelta 2006. Burgundit ovat parhaimmillaan erittäin charmantteja ja herkullisia mutta usein myös melkoisia pettymyksiä. Tämä ei nyt aivan huono ollut muttei myöskään tuottanut riemunkiljahduksia. Melko napakka, ohuehko ja puolukkainen olemus antoi viinistä melko keskinkertaisen kuvan. Pettymys, varsikin koska vuosikerran olisi pitänyt olla ko. kylälle erinomainen.

Jälkkäreitä oli kaksi samalla kertaa, koska Hugo on erinomainen Creme Bruléen tekijä, mutta saa sitä syödessään (puurokammonsa takia) oksennusrefleksin. Siksi Benkun johdolla kokeilimme myös jäätelönvalmistusta ja perus jäätelömassa sai joukkoon ihania paloja tuoreesta sitruunasta.

Tässä vielä kuvassa illan juomat lukuunottamatta yöpalan kanssa nautittua olutta.

Jacquart Brut Rose:lla skoolasimme uutta vuotta. Tämä viehättävä viini on edelleen Alkon valikoimissa ainoa puolikkaassa pullossa saatavilla oleva rosésamppanja.

Ja nyt muutamia otoksia annosten valmistusvaiheista. 

Raitajuuri oli meille uusi tuttavuus ja se osoittautuikin juuri niin hauskan näköiseksi kuten nimen perusteella saattoi arvata. Keitimme sen nopeuttaaksemme valmiiksi viipaloituna, mutta sitä sai silti keitellä varmaan puoli tuntia. Maustoimme sen kevyesti viinietikalla.

Etanoiden frittitaikina oli viime vuoden dinnerissämme hieman liian kova ja nyt googlailimmekin uudenlaista reseptiä, koska emme halunneet myöskään niin "pullaista" taikinaa kuin kiinalaista tehdessämme. Löysimme hyvän kuvauksen Helmenvalkoisen blogista. Siinä kuplivana nesteenä oli olut ja munasta käytettiin vain valkuainen vaahdotettuna. Taikina oli todella kuohkeaa vielä puolen tunnin seisahtamisen jälkeenkin.

Juures-tuorejuustolisäkkeeseen paistoimme maa-artisokka ja sellerikuutiot sopivan al denteksi. Sitten jäähtyneeseen seoksen joukkoon samankokoiset omenakuutiot (Granny Smith) sekä purkki maustamatonta Eila tuorejuustoa.

Gazpachohyytelöä varten kuutioitiin tomaatti, kurkku, paprika ja punasipuli. Mausteeksi lisättiin valkosipulia, suolaa ja mustapippuria.

Kuutiot laitettiin silikonivuokiin ja päälle kaadettiin tomaattimehu, johon oli sekoitettu liivatteet.

Metsäkyyhkyjen rintafileiden mennessä pannuun aloimme kokoamaan annoksen muita osia. Kun lihojen pinta oli paistettu laitettiin ne uuniin kypsymään siksi aikaa kun friteerasimme perunat. Maalaisranskalaiset tehtiin Rosamundasta, jonka olimme esikypsyttäneet. Friteeraamiseen käytimme samaa öljyä mitä etanoidenkin kanssa.

Creme Bruléen teon aloitimme Hugen kanssa jo päivällä ja sen kypsennysaika on tosi tarkka. Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi kypsensimme sen uunissa vesihauteessa.

Muutaman tunnin jääkaappijähmettämisen jälkeen pinnalle paahdettiin (tai tulitettiin, kuten Hugo sitä kutsuu) fariinisokeri vasta juuri ennen tarjoilua.

-Sanna ja Joa-