Herkullista ankkaa ja kinuskitartaletit

Ihanan lomapäivän dinneriksi valmistimme jo useasti tehtyä ankanrintaa ja niinpä jo aamukahvilla aloimme miettiä sille jotakin uutta twistiä. Tällä kertaa ankka sai itämaisen marinoinnin ja lisäkkeiksi paistettua munanuudelia inkiväärissä sekä pikkuserkkuni meille jo kesällä tarjoaman timaattimayon.

Tätä kokonaisuutta voi hieman hehkuttaa. Usein olemme saaneet kivoja elämyksiä kokkeiluistamme, mutta yleensä on myös jotain hiottavaa. Tätä kokonaisuutta voi kyllä todella kehua ja suositella kokeiltavaksi. Niin hyvin kaikki komponentit olivat nyt kohdallaan!

Tomaattilisukkeen kirsikkatomaateista poistettiin siemenet, lisättiin sipuli, valkosipuli, aimo annos basilikaa, muutama aurinkokuivattu tomaatti ja sitten noin puoli desiä majoneesia sekä barbeque-kastiketta.

Tämän lisukkeen on hyvä maustua parisen tuntia ennen tarjoilua.

Ankkaa olen paistanut soveltaen yleisesti hyväksi havaittuja menetelmiä. Joskus tulee hyvää mutta useimmiten tulee paistettua liian kypsäksi (kun pelottaa tarjota liian raakaa lintua). Raaka-aineen laatu vaihtelee myös aika huomattavasti. Joskus ankka vaan on sitkeää vaikka sitä paistaisi kaiken taiten sääntöjen mukaisesti.

Nyt päätin siis kokeilla edes jollain tavalla uutta lähestymistä aiheeseen ja löysin Alexander Gullichsenin ohjeen Safkaa sivustolta. Juju on tässä että paiston jälkeen ankanrinta kiehautetaan mausteisessa liemessä ja sen jälkeen annetaan sen hautua samassa liemessä alhaisella lämmöllä uunissa 6-8 min. Kuvassa kasvikset kypsyvät ankan rasvan päällä ja antavat liemelle muikean maun. Toimii!

Pediksi ankalle siis ideoitui paistettu munanuudeli. Keitin nuudelia lihaliemessä vaan vajaan minuutin. Pannulla kuullotin öljyssä punasipulin, inkiväärin sekä chilin ja soijan. Hieman kovat nuudelit kipattiin joukkoon ja pienen paistamisen jälkeen lisäsin jo sammutetulla levyllä olevaan seokseen valkuaisen.

Juomaksi valikoitui tällä kertaa herkullinen Uusi-Seelantilainen Valli Vineyardsin, Valli Waitaki Vineyard Pinot Noir 2011, Otagosta. Runsaan, maanläheinen, ryhdikäs mutta myös hyvin hedelmäinen PN on iso viini ja varsin herkullinen. Tuottaja on lievässä kulttimaineessa ja tuotanto pientä. Tätä kyseistä viiniä tuotetaan alle 5000 plo vuodessa. Kyllä tykättiin.

Jälkiruuaksi syntyi Kinuskirataletit ihan pelkästään halusta kokeilla moisten valmistusta. Normaalista Tartalettikuoresta poiketen käytin sokerina Palmusokeria. Syy oli se, että tässä kodissa meillä ei ollut tomusokeria ja ajattelin, että kinuskin makeuden vuoksi tämä hieman vähemmän makea ja eksoottisempi maku istuisi kokonaisuuteen hyvin.

Muuten itse pohja nypitään sulasta voista, keltuaisesta, hyppysellisestä suolaa sekä vehnäjauhoista (ei vielä kuvassa).

 Hetken jääkaappiseisomisen jäkeen koitin arvioida, että minkäkokoiset palat sopisivat vuokaamme.

Kinuskista tavoittelin hieman kastikekinuskia sitkeämpää, mutta edelleen halusin käyttää ainoastaan fariinisokeria. Ihastuin sen voimakkaampaan makuun niin jo joulupäivän dinnerin kastikkeessa.

Kypsät pohjat irtosivat vuoaista mainiosti jähtyneinä ja sipaisin niihin hieman Mark & Spencerin Ruby Red Grapefruit Marmeladea. Se on siis aika bitterinen aamiaisleipämarmeladi, mutta haluasin tartaletteihin hieman vastusta muuten niin makeaan kinuskiin.

Mukava myöhäisillan kahvihetki tästä syntyi.

-Sanna ja Joa-