Harissa on tulista! -Broilerpyöryköitä Tunisialaisittain

Tänään oli ihana vapaa lauantaipäivä kerrankin vaan kotona. Siivoilua, lenkkeilyä, yhdessä lounasgrillailua takapihalla sekä kunnolla aikaa dinnerin valmistamiseen. Tässä ensin kuvat illallisen annoksista ja vasta sen jälkeen työvaiheista ja juomavalinnoista.

Alkuun oli kylmäsavuporomoussea paahdetuilla saaristolaisleipähaloilla koristeltuna pihlajanmarjahyytelöllä ja puolukoilla. 

Pääruokana oli Pohjois-Afrikkalaiseen tyyliin maustettuja broilerpyöryköitä, lohkoperunoita, Tzatsikia sekä Ezme-salaattia.

Jälkiruoka oli kokonaan poikiemme tekemä ja suunnittelema suklaa-fondant vaniljajäätelöllä ja mansikalla.

Sitten työvaiheisiin: Alkupalan moussesta toivoin hyvin kiinteää ja kokeilin valuttaa Creme Fraichea samoin kun rahkaa valutetaan ennen pashan tekoa.

Kokeilin pihlajanmarjahyytelön esillelaittoa pursottimella. Tämä hyytelöhän on loppuja syksyllä tekemästämme satsista, jota onkin täällä jo moneen ruokaan yhdistelty.

Joachim paistoi jo aiemmin pakkaseen tekemästäni saaristolaisleivästä leikatut "halot" aika tummiksi. Ne olivat juuri tarpeeksi suuret, jotta ne jäivät keskeltä pehmeiksi, pinnan ollessa rapsakka.

Valutetun ranskankerman joukkoon laitoin Polarican kylmäsavupororouhetta, mausteita ja ihan pieneksi hakattua punasipulia. Koristeeksi muutama ohut punasipulin siivu sekä muutama puolukka.

Illan dinnerin inspiraatio lähti näistä broilerpyöryköistä, katsottuamme Välimeri lautasella-ohjelman, jossa israelilaissyntyinen kokki Yotam Ottolenghi vierailee Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maissa valmistamassa paikallisia herkkuja. 
Ohjelmassa oli lukuisia ihania ruokia mutta suurin osa niistä olivat täällä toteuttamiskelvottomia koska perustuivat paikalliseen hedelmien ja vihannesten laatuun ja kirjoon joista täällä voi vain uneksia. Tämä broilerpyörykkäannos, Tunisia jaksossa, vaikutti kuitenkin toteuttamiskelpoiselta ja suussasulavalta. 

Tein massan fiilispohjalta ja ulkomuistista. Broilerin jauhelihan joukkoon lisäsin rutkasti aitoa tunisialaista harissaa (eli aivan liikaa), paprikaa, minttua, lehtipersiljaa, juustokuminaa, kanelia, paprikamaustetta ja suolaa. Mukana oli myös yhden sitruunan mehu ja pari kananmunaa.

Pöyrykät pyöräytettiin pannulla ja laitettiin sitten uuniin 200 asteeseen noin vartiksi.

Ajattelin että tällaisen annoksen kanssa sopisi raikas valkoviini ja siinä olisi voinut myös olla hieman jäännössokeria tasapainottamaan ruoan mausteisuutta ja tulisuutta. Mukaan Alkosta valikoitui kuitenkin kuiva Itävaltalainen, kohtuuhintainen rieslingin ja grunerin blendi, Leth Duett. Mukavan rapsakka ja hedelmäinen valkoviini osoittautui varsin mukavaksi viiniksi ja hyvän hinta-laatusuhteen omaavaksi.

Viini olisi sopinut ruoan kanssa oikein hyvinkin ellei innostunut kokki olisi laittanut pyöryköihin aivan liikaa Harissaa. Olivat sen verran tulisia että viini kuin viini olisi jäänyt jalkoihin.

Uber tulisten Tunisialaisten broilerpyöryköiden (olivat kyllä tosi herkullisia tulisuudesta huolimatta) lisukkeiksi teimme Ezme salaatin, Tzatzikia ja uunilohkoperunoita. Muksut saivat ilon irti illallisesta tekemällä siitä varsinaisen miehuuskokeen ja äkkiä olikin pyörykät hävinneet lautasilta.

Suklaafondantia olemme jo ennenkin tehneet, mutta koska pojat niin kovin tahtoivat sitä valmistaa, niin siihen oli helppo suostua uudestaan (ja onhan se niin hyvää).

Vuokien pohjalle on hyvä laittaa leivinpaperisuikaleet helpottamaan leivonnaisten siirtoa lautasille, jotta herkun voi jättää tarpeeksi löysäksi.

Taikinan maku täytyy tietysti myös tarkistaa…. =)

Fondantit ovat sopivia sisältä kun ne uunistaoton jälkeen lässähtävät tällä tavalla, joka taas normaalille kakulle olisi pilalle menneen merkki.

Yksi pojista valmisti sillä välin vaniljajäätelön.

Suklaajälkiruoille sopii usein portviini tai muu punainen jälkiruokaviini. Niepoortin Ruby Dum maistui kyllä vallan herkulliselta poikien tekemän jälkkärin seurana.

-Sanna ja Joa-

Tomaatti-Mozzarellaleipä arjen pikaherkkuna

Vähän väkisin piti ryhtyä kirjoittamaan juttua eilisestä pikailtapalastamme. Olimme niin innostuneita kun tuo 10000 vieraan lukijan raja pamahti rikki, että piti päästä kirjoittamaan, vaikkei mitään uutta ollakaan nyt kokeiltu. Blogimme alareunassa on lukijalaskuri ja se ei kirjaa omia katseluitamme. Vaikka tätä "ruokapäiväkirjablogiamme" on jo pitkään kirjoitettu, julkiseksi tämän laitoimme vasta alkuvuonna.

Mutta siis Hugo tuli kahden tunnin sählytreeneistä supernälkäisenä ja olin vamistanut hänelle tenttilukujeni lomassa yllätykseksi hänen herkkuaan.

Ihana tämä valon lisääntyminen sikälikin, että yrtit pysyvät kauemmin hyvänä. Basilika on meille ihan must-kasvi, samoin kuin salvia, mutta nyt basilika on saanut seurakseen ikkunalaudallani korianterin ja mintun. Pyrin pidättäytymään näissä kolmessa ruukullisessa, joten välillä se rajoittaa makumaailmaa. Toki välillä tulee ostoskeltua useampiakin puskia. Mitkä ovat sinun lempiyrttisi? Viljeletkö niitä itse vaiko nappaat kauppareissullasi puskat mukaan?

Aloitin laittamalla ohuet punasipuliviipaleet marinoitumaan makeaan viikunabalsamicon ja oliiviöljyn sekoitukseen. Hetken päästä lisäsin sinne tomaatit ja basilikat joukkoon. Ihan must lähikaupasta saatava mozzarella on tämä Pirkka-parhaat -sarjan Bufala. Se on juuri täydellisen löysä sisältä. (kuva Keskon sivuilta)

Paahdoin pakkasesta Ruisviipaleet, johon kokosin hetken marinoitumassa olleet vihannekset sekä juuston. Päälle liraus hyvää oliiviöljyä ja näin iltapala oli alle vartissa valmis.

-Sanna-

Hanhea Hansin mainosten uhrina

Hans Välimäki on antanut kasvonsa Lidln Deluxe tuotesarjalle ja niiden joukosta löytyy kaikenlaista oikein laadukasta ja todella kohtuuhintaista herkkua. Sanna bongasi nyt hanhenkoivet, jotka olivat hinnoiteltu houkuttelevasti 9,90 € / kg. Tällaisesta ei ollut aiempaa kokemusta, joten eikun kokkeilemaan.

Pakkauksen valmistusohje antoi osvittaa, että tämä kuuluu kypsentää "slow cook". Laitoin kuitenkin koivet yksi kerrallaan ensin kuumaan pataan, paistoin niille pinnan ja valutin samalla pois reilusti turhaa rasvaa. Sitten lisäsin juureksia, valkoviiniä, pari liemikuutiota ja uuniin 2 1/2 tunniksi 120 asteeseen.

Lisäkkeeksi mielemme teki jo aiemmmin täällä blogissakin näkynyttä kermassa haudutettua kaalia. Tällä kertaa lisäsimme kaalin joukkoon myös eilisestä dinneristä jääneet marinoidut munakoisot.

Olin saanut joulupukilta (veljeltäni ja hänen vaimokkeeltaan) hauskaiset hillot. Halusin kokeilla, että miten tämä kaktusmarmeladi istuisi hanhen kanssa. Ja hyväähän se oli!

Hanhen kanssa maistui runsas ja lämpimän pyöreä jo sopivasti kehittynyt Grant Burgen "rhone ranger", The Holy Trinity 2009.

Täytin "tomaattiveneet" viikuna-balsamisosiirapissa marinoiduilla punasipuleilla sekä basilikasilpulla. Hanhen alla olevan vaalean kastikkeen Joa oli keittänyt padan liemestä johon hän lisäsi Calvadosta ja kermaa.

-Sanna ja Joa-

Grillikauden avaus lounashodareilla

Tällainen rauhallien kevätlauantai pakotti meidätkin pihalle kaivelemaan pihakalusteita ja grilliä esiin talvisäilöstä. Näin taisi toimia valtaosa Etelä-Suomalaisista, ainakin facekamuja jos seuraili. Teimme myös pitkän pyörälenkin joka synnytti kammottavan nälän. Se yhdistettynä juuri esille kaivettuun grilliin sai aikaan pakonomaisen halun grillailla "roskaruokaa" vaikka illallista varten olikin maukas hanhen koipipari sulamassa keittiössä.

Hellmann'sin majoneesista ja Dijon-sinapista syntyi oiva pikaherkku kostukkeeksi.

Olin jo aamun kuopsutuksien lomassa haaveillut simasta ja tippaleivistä ja sen tunnelmissa tämä inkiväärinen olut oli tosi herkku kevätjuoma. Joa ei ehkä ollut ihan niin ihastuksissaan, mutta minä ei-niin-oluen-ystävänä pidin tätä erinomaisena. Ainakin puolen pullon verran kuumassa auringonpaisteessa. Suosittelen!

Olinpa iloinen, että olimme jaksaneet niin huolella laittaa syksyllä pikku-Weberini talvikorjuun että kaikki parilat yms. olivat kunnolla putsattuina ja öljyttynä sisällä lämpimässä. Oli helppo ottaa grilli käyttöön tässä hirmuisessa tärinänälässäkin.

Olimme napanneet Krakovanmakkarat hodareitten ytimeksi ja ihan hauskat sämpylätkin löytyivät. Sellaisia peruspullia kuin hodari ja hampparisämpylät ovat, ei mielestäni oikein voi nautinnolliseen ateriaan käyttää.

Oli hyvä, että siirsimme pyöräilylenkillä yllättänyttä nälkäämme Siwan banaaneilla, emmekä sortuneet Mäccäriin. Niin kivan kesäinen herkutteluhetki tästä lounaastamme kehkeytyi.

-Sanna-

Karitsan karetta, chili-sitruunamarinoitua munakoisoa sekä paahdetulla paprikalla ja portobellolla ryyditettyä couscousia

Tässä ensin kuva pääruokakokonaisuudestamme.

Ja sitten tarkemmin dinnerin etenemiseen.
Kotiin tultuani laitoin ensi töikseni karitsan kareet marinadiin, jonka olin tehnyt vahvasta kahvista, oliiviöljystä, valkosipulista, rosmariinista, hunajasta ja mustapippurista.

Nälän siirtona nautimme alkupalat ennen varsinaisen kokkeilun aloittamista. Nautittuamme viimeisistä auringonsäteistä lenkillä Mellstenin rannassa oli ihana poksauttaa korkki Salomon Ultra Brut Rosesta. Viini on Salomon Undhofin tuottama 100% Zweigelt joka on super raikas, tyylikkään mineraalinen, mukavasti hedelmäinen ja rapsakan kuiva. Sitä on pienen tuotannon takia vaikea löytää mutta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä maahantuojaan joka on Nordalco Oy.

Olin tehnyt tartalettitaikinan tekeytymään jo ennen lenkkiä ja paistelin pohjat uudella vuoallani. Mun juttuni näissä on se, että hienosokeri on kokonaan korvattu palmusokerilla. Aiemmin olen tehnyt tartaleteistä vain kinuskiversioita.

Ihanien aurinkoisten päivien innoittaman halusin kokeilla tartaletteihin ensimmäistä kertaa sitruunatäytettä. Täytettä varten sekoitin 150 g voita, 3 munaa, 1 dl sokeria sekä kahden luomusitruunan raastetun kuoren ja mehun.

Seosta sekoitin teräsastiassa, joka oli vesihauteessa. Seos sakeutui heti, kun voi oli sulanut. Siivilöin sen ennen kuin laitoin jäähtymään jääkaappiin, koska munan valkuiset sekä sitruunankuoret olivat hieman liian näkyviä seoksessa.

Tällä välin paahdoin paprikan uunissa. Mustaksi palanut kuori irtoaa helposti ja paprikan maku muuttuu lempeän makeaksi.

Couscousin joukkoon meni tuo paahdettu paprika, paistettua sipulia ja chiliä sekä myös erikseen paistettu portobello sieni.

Munakoisot laitoimme marinoitumaan jo eilen. Ne "itketettiin" suolattuna ja sen jälkeen paistettiin parillapannulla. Sen jälkeen ne marinoitiin oliiviöljyssä, jossa oli chiliä, sitruunankuorta sekä perusmausteita.

Nyt annosta koottaessa ne vaan ladottiin salattipedin päälle.

Olen joskus muinoin tehnyt töitä Chianti-talo San Felicen kanssa ja sen myötä on mulle siunaantunut useampi plo heidän huippuviiniä Vigorelloa vk:ta 2001. Näitä olen vuosien varrella availlut ja todennut joka kerta viinin sulkeutuneeksi ja kovaksi. Vaan nyt oli eri "ääni" kellossa. Viini oli mukavan lempeä ja mausteisen moniulotteinen. Karitsan kanssa varsin mukava yhdistelmä.

Annos oli oikein herkullinen. Couscous oli ihanan maukasta sienien ja paahdetun paprikan ansiosta. Lihaa on luineen vain 100 g henkeä kohden, jonka riittävyyttä alkuun mietimme. Toki jäi hieman kutkuttamaan koska tuo kare on niin hyvää, mutta olimme molemmat sitä mieltä että seuraavat palat olisivat olleet jo liikaa.

-Sanna ja Joa-

Hedelmäistä broilerisalaattia Intia twistillä

Salaattia teki mieli illalliseksi ja jostain lähti idea intialaiseen makumaailmaan. Nyt vihdoin voisi testata tuota jo tarpeeksi jääkaapissa tekeytynyttä mango-chutneytäkin.

Salaatit eivät ole ihan tyypillisintä intialaista ruokaa ja piti oikein googletella perustietoja siihen. Jos siellä tehdään salatteja, niin kaikki on hyvin pieneksi pilkottua, kastike tosi sitruunainen ja mukana on paljon korianteria, minttua ja lähes aina maapähkinää.

Raita oli ihan must tehdä, koska kokkeilussa oli suunnitteilla myös Naan-leivän tekoa. Vähän liian tzatsikimainen tästä tuli, koska unohdin esim. juustokuminan kokonaan. Sitä se tekee kun liian nälkäisenä yrittää väsätä monivaiheisia juttuja arki-iltana =)

Naanleipää varten sekoitettiin kuivat aineet (4,5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta sekä reilu 0,5 tl suolaa) keskenään sekä kosteat aineet (1 dl jogurttia, 1 dl vettä ja reilu 1 rkl oliiviöljyä) omaan astiaansa. Taikinaksi pyörittämisen jälkeen jaoin sen kolmeen osaan ja laitoin ihan hetkeksi leivinliinan alle tekeytymään.

Sillä välin sulatin noin 50 g voita valmiiden leipien päälle levitettäväksi ja lisäsin siihen kourallisen basilikan lehdistä hakkaamaani silppua, chili- sekä paprikamaustetta.

Sitten pitkulaisiksi kaulitut leivät menivät 250 asteiseen uuniin noin 6 minuutiksi ja lopuksi kypsien leipien päälle voisula.

Joa paisteli tällä välin fileistä viipaloimansa kanat pannulla. Mausteeksi hän laittoin kurkumaa, paprikaa, suolaa ja valmista red curry tahnaa. Paistamiseen hän käytti sekä öljyä että voita.

Toisella pannulla hän pyöräytti voissa (ruskistumisen varmistamiseksi) tuoretta ananasta sekä carambolaa. Mango chutneyn teosta olemme kertoneet aiemmin täällä.

Tämä runsas hedelmäisyys teki kokonaisuudesta minusta enemmän vaikkapa balilaisen, mutta kyllä makumaailma kanassa, leivässä ja chatneyssä oli sentään ihan aidosti intialainen.

Tähän makujen sekamelskaan toimi ihan kivasti Karl Mayn rosé, joka on yksi suosikkiviineistäni.

Mites te lukijat, oletteko syöneet intialaisissa tunnelmissa salaatteja? Vai onko lihat ja kasvikset tarjottu aina riisin ja leivän kera?

-Sanna-