Olen oikein ihastunut lähi-idän makuihin ja tapaan tehdä ruokaa. Se valtava värikkäiden kasvisten määrä ja tuoreiden yrttien paljous tekee maut niin raikkaiksi. Toki täällä pimeässä pohjolassa esimerkiksi tomaatit ovat kaukana siitä, mitä se voisi olla ja siksi ihan täydellistä elämystä ei saa.
Tutustuin Ottomaanien vaikutteisiin ruoanlaitossa tarkemmin kolme vuotta sitten lomaillessani Istanbulissa ja nyt äitini vinkistä katsoimme Yle Areenasta hiljattain tulleen ohjelman Välimeri lautasella -turkki. Siinä Israelilaissyntyinen keittiömestari Yotam Ottolenghi vieraili Istanbulin ihanilla toreilla ja loihti paikallisia herkkuja. Olin ihan sattumalta ostanut kaupasta jauhettua karitsan paistia sunnuntaiksi, ilman sen kummempaa ideaa. Tämän ohjelman katsottuamme valinta oli helppo. Tekisimme turkkilaista pizzaa, Lahmacunia.
Tein taikinan tavallisen pizzapohjan tyyliin. Hiivaa tuli hieman enemmän, samoin kuin oliiviöljyä. Yotamin opastuksen mukaan voitelin taikinan öljyllä ennen kuin laitoin sen nousemaan.
Teimme taikinasta jokaiselle oman pienehkön pizzan, joka oli ennemminkin piirakkamainen. Pohjalle siveltiin Tahinia.
Joa oli sillä välin täytteen kimpussa. 560 g karitsan paistijauhelihaa sai seurakseen paprikaa, sipulia, valkosipulia, chilitahnaa, korianteria, basilikaa, raastettua sitruunankuorta, sitruunan mehun, juustokuminaa, suolaa, pippuria ja paprikajauhetta. Somak olisi ollut ihan must, mutta sitä emme kaupasta saaneet.
Täyte laitetaan pohjan päälle siis raakana ja reunat käärimme hieman ylöspäin. Mitään juustoa tähän turkkilaisten pizzaan ei tule ja juuri se oli mielestäni tosi ihana juttu. Me suomalaiset kun yleensä pilaamme normaalitkin pizzat liialla juustolla.
Paistoaika oli suhteellisen pitkä, about 20 min 225 asteessa.
Päälle olin tehnyt salaatin, joka koostui pieneksi kuutioidusta kurkusta, tomaatista (ilman siemeniä), jäävuorisalaatista ja isosta kasasta yrttejä eli korianteria, minttua ja basilikaa. Kastikkeen tein superraikkaaksi eli siinä oli paljon sitruunaa oliiviöljyn ja perusmausteiden (sokeri, suola, valkosipuli, pippuri) lisäksi.
Päälle vielä jogurttia, jonka olin maustanut kuten Cacikin eli hunajalla, valkosipulilla, suolalla, pippurilla ja mintulla. Kurkkua en kuitenkaan tähän kastikemaiseen sekoitukseen nyt laittanut koska pursotin sen Lahmacunin pinnalle pursotinpussia apunakäyttäen. (Cacik on Tzatsikin turkkilainen esikuva, mutta tässä alkuperäisversiossa on aina minttua, jota kreikkalaiset eivät omaan herkkuunsa aina laita.)
Ihanan eksoottinen tuulahdus sunnuntai-ateriallemme ja haaveilu Istanbulin matkasta voi alkaa! Chilin määräkin onnistui juuri niin kuin olimme suunnitelleet, eli sen verran poltetta, että tuo salaatti ja jogurtti tulivat tarpeeseen, mutta ei liikaa, jotta lapsetkin siitä tykkäsivät.
-Sanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti