lauantai 14. maaliskuuta 2015

Karitsan karetta, chili-sitruunamarinoitua munakoisoa sekä paahdetulla paprikalla ja portobellolla ryyditettyä couscousia

Tässä ensin kuva pääruokakokonaisuudestamme.



Ja sitten tarkemmin dinnerin etenemiseen.
Kotiin tultuani laitoin ensi töikseni karitsan kareet marinadiin, jonka olin tehnyt vahvasta kahvista, oliiviöljystä, valkosipulista, rosmariinista, hunajasta ja mustapippurista.



Nälän siirtona nautimme alkupalat ennen varsinaisen kokkeilun aloittamista. Nautittuamme viimeisistä auringonsäteistä lenkillä Mellstenin rannassa oli ihana poksauttaa korkki Salomon Ultra Brut Rosesta. Viini on Salomon Undhofin tuottama 100% Zweigelt joka on super raikas, tyylikkään mineraalinen, mukavasti hedelmäinen ja rapsakan kuiva. Sitä on pienen tuotannon takia vaikea löytää mutta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä maahantuojaan joka on Nordalco Oy.



Olin tehnyt tartalettitaikinan tekeytymään jo ennen lenkkiä ja paistelin pohjat uudella vuoallani. Mun juttuni näissä on se, että hienosokeri on kokonaan korvattu palmusokerilla. Aiemmin olen tehnyt tartaleteistä vain kinuskiversioita.



Ihanien aurinkoisten päivien innoittaman halusin kokeilla tartaletteihin ensimmäistä kertaa sitruunatäytettä. Täytettä varten sekoitin 150 g voita, 3 munaa, 1 dl sokeria sekä kahden luomusitruunan raastetun kuoren ja mehun.

Seosta sekoitin teräsastiassa, joka oli vesihauteessa. Seos sakeutui heti, kun voi oli sulanut. Siivilöin sen ennen kuin laitoin jäähtymään jääkaappiin, koska munan valkuiset sekä sitruunankuoret olivat hieman liian näkyviä seoksessa.



Tällä välin paahdoin paprikan uunissa. Mustaksi palanut kuori irtoaa helposti ja paprikan maku muuttuu lempeän makeaksi.


Couscousin joukkoon meni tuo paahdettu paprika, paistettua sipulia ja chiliä sekä myös erikseen paistettu portobello sieni.



Munakoisot laitoimme marinoitumaan jo eilen. Ne "itketettiin" suolattuna ja sen jälkeen paistettiin parillapannulla. Sen jälkeen ne marinoitiin oliiviöljyssä, jossa oli chiliä, sitruunankuorta sekä perusmausteita.

Nyt annosta koottaessa ne vaan ladottiin salattipedin päälle.



Olen joskus muinoin tehnyt töitä Chianti-talo San Felicen kanssa ja sen myötä on mulle siunaantunut useampi plo heidän huippuviiniä Vigorelloa vk:ta 2001. Näitä olen vuosien varrella availlut ja todennut joka kerta viinin sulkeutuneeksi ja kovaksi. Vaan nyt oli eri "ääni" kellossa. Viini oli mukavan lempeä ja mausteisen moniulotteinen. Karitsan kanssa varsin mukava yhdistelmä.



Annos oli oikein herkullinen. Couscous oli ihanan maukasta sienien ja paahdetun paprikan ansiosta. Lihaa on luineen vain 100 g henkeä kohden, jonka riittävyyttä alkuun mietimme. Toki jäi hieman kutkuttamaan koska tuo kare on niin hyvää, mutta olimme molemmat sitä mieltä että seuraavat palat olisivat olleet jo liikaa.





-Sanna ja Joa-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti