perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tomaatti-Mozzarellaleipä arjen pikaherkkuna

Vähän väkisin piti ryhtyä kirjoittamaan juttua eilisestä pikailtapalastamme. Olimme niin innostuneita kun tuo 10000 vieraan lukijan raja pamahti rikki, että piti päästä kirjoittamaan, vaikkei mitään uutta ollakaan nyt kokeiltu. Blogimme alareunassa on lukijalaskuri ja se ei kirjaa omia katseluitamme. Vaikka tätä "ruokapäiväkirjablogiamme" on jo pitkään kirjoitettu, julkiseksi tämän laitoimme vasta alkuvuonna.

Mutta siis Hugo tuli kahden tunnin sählytreeneistä supernälkäisenä ja olin vamistanut hänelle tenttilukujeni lomassa yllätykseksi hänen herkkuaan.



Ihana tämä valon lisääntyminen sikälikin, että yrtit pysyvät kauemmin hyvänä. Basilika on meille ihan must-kasvi, samoin kuin salvia, mutta nyt basilika on saanut seurakseen ikkunalaudallani korianterin ja mintun. Pyrin pidättäytymään näissä kolmessa ruukullisessa, joten välillä se rajoittaa makumaailmaa. Toki välillä tulee ostoskeltua useampiakin puskia. Mitkä ovat sinun lempiyrttisi? Viljeletkö niitä itse vaiko nappaat kauppareissullasi puskat mukaan?



Aloitin laittamalla ohuet punasipuliviipaleet marinoitumaan makeaan viikunabalsamicon ja oliiviöljyn sekoitukseen. Hetken päästä lisäsin sinne tomaatit ja basilikat joukkoon. Ihan must lähikaupasta saatava mozzarella on tämä Pirkka-parhaat -sarjan Bufala. Se on juuri täydellisen löysä sisältä. (kuva Keskon sivuilta)



Paahdoin pakkasesta Ruisviipaleet, johon kokosin hetken marinoitumassa olleet vihannekset sekä juuston. Päälle liraus hyvää oliiviöljyä ja näin iltapala oli alle vartissa valmis.



-Sanna-

12 kommenttia:

  1. Ai kuinka ihanan näköistä tulee nälkä! En oo ite koskaan laittanut sipulia tomaatti-mozikseen. Eikö maistu liian voimakkaalta?

    VastaaPoista
  2. Basilika on tietty juu parasta, mutta Korianteri ja Lehtipersilja ovat myös kestosuosikkejani. Ihanan näköinen leipä!

    VastaaPoista
  3. Mä olen kyllä viimeaikona lähes aina laittanut tomaatin joukkoon ainakin hieman punasipulia. Kun sitä on vähän ja siivut todella ohuita, niin ei peitä liikaa mozzarellan herkkää makua. Ja se, että ne marinoi makeassa (tässä viikunamalsamico) on kyllä ehdoton plussa.

    Kiitos kommenteista!

    Sanna

    VastaaPoista
  4. Ihanan raikkaan raikas! Mitä on malsamico?

    VastaaPoista
  5. oops - piti tietysti kirjoittaa balsamico

    VastaaPoista
  6. Aika paljon kirjoitusvirheitä. Joku taisi jo aiemmin kommentoida siitä. Pystyykö blogipohjassa käyttämään oikolukua?

    VastaaPoista
  7. Moi, kuinka teillä on aikaa tavallisina arki iltoina tehdä kaikkia näitä herkkuja ? :o oletteko millaisessa työssä kun aina yhdessä teette ruoat ?

    VastaaPoista
  8. Heh, tuo ajankäyttö onkin mielenkiintoinen kysymys… Olemme ihan keskihaastavassa työssä ja ylimääräistä aikaahan siihen voisi käyttää paljonkin. Pyrimme suhteellisen normaaliin työaikaan perheiden vuoksi, joitakin matkoja ja iltatilaisuuksia lukuunottamatta.
    Ei arjen kokkaamiseen mene paljoa aikaa, vaikka teemme kyllä poikkeuksetta aina itse ruaan. Käytämme paljon "eilisiä" komponentteja ja helppojakin ratkaisuja, yleensä alle tunnissa arki-iltana. Mutta meille tämä kokkailu on se rentoutumismuoto, jota haluamme tehdä.

    Emme aina (eri osoitteista johtuen) kokkaa yhdessä. Joa kirjoittaa tässä blogissa rusehtavalla värillä ja minä mustalla. Eilen Joa muuten laittoi mulle kuvaviestin Kebab-rasiasta jota oli tilannut pojilleen, koska on kovasti flunssainen. Heh heee… Kaikkea ei tässä blogissa siis näe. Itse bloggaisin vaikka joka ruan, mutta kun usein ne ovat ihan tavallisia tai sellaisia, jota olemme jo tehneet. Kuten nyt tämä simppeli leipäkin.

    Me emme oikeastaan koskaan katso telkkaria, enkä muista koska olisin käynyt viimeksi kauppakeskuksessa. Ajankäyttö on siis valintakysymyksiä, ja vapaalla ihminen tapaa tehdä, sitä mikä on kivaa tai kokee tärkeäksi =)

    Lasten kuskailut vievät aikaa illoista ja suurin aikasyöppö on tällä hetkellä minun maisteriopintoni. Huomaan etten koskaan istu esim. sohvalla, johon toki pitäisi välillä pyrkiä (tarkoitan tällä siis vaan pelkkää olemista eikä ainaista suorittamista).

    Aikaa blogiin eli kuvaamiseen ja kirjoittamiseen voisi myös käyttää loputtomiin, mutta koska tämä on meille niin puhdas kepeä harrastus, niin siksi kuvien laatu on välillä mitä on ja tulee näitä kommentoituja kirjoitusvirheitä. Aikaa kun ei oikein meinaa olla oikolukuun.

    Kevättä kohti!

    Sanna

    VastaaPoista
  9. Mitäs lapsenne harrastaa, tai mitä tarkoitat lapsenne kuskailulla?

    VastaaPoista
  10. Vastamme mielellämme kokkailuumme liittyviin kysymyksiin mutta pidämme muut asiamme ja varsinkin lastemme asiat tämän blogin ulkopuolella.
    -Joachim

    VastaaPoista
  11. Tästäkin on joku kommentoinut jo aiemmin eli jos kovasti kirjoitatte muusta kuin ruuanlaitosta, eli opinnoista, kiireestä, suorittamisesta, tenttilukemisista ym. Toinen teistä kovasti tykkää puhua itsestään..., niin pitäisikö teidänkin sitten keskittyä kertomaan vain ruuanlaitosta sekä tähteistä ym aineista?

    VastaaPoista
  12. Joo hei tietenkin, anteeksi kysymykseni, tungetteluni
    Ajattelin vaan, että mikä on se lapsen harrastus, että äiti pystyy vielä tuon kaiken puuhailunsa lisäksi sitoutumaan kuskailemalla lasta johonkin? (siis oletan vaan, että se on joku harrastus).
    Meillä on selkeä jako, vaimoni kokkailee ja minä kuskaan lapsia.
    On varmaan hankalaa vetää raja näillä kirjoitteluilla, ettei suotta keskity itseen, vaan blogin aiheeseen. Joakim hallitsee sen ainakin hyvin.

    VastaaPoista