Parsaa, kengurua ja muita herkkuja merkkipäivän kunniaksi

Lauantai-iltana juhlistettiin jo seuraavana päivänä koittavaa synttäriäni. Olipa taasen joku syy herkutella ehkä hieman tavallista juhlavammin. Joa oli myös visioinut suuren osan jutuista yllätyksekseni, joka tietysti oli tosi ihanaa! Hieman sain sentään itsekin puuhata keittiössä koska kaikkea ei ollut voinut valmiiksi tehdä.

Alkuun kilistelimme laseja Duval-Leroy:n Femme 2000, prestige samppanjalla joka on kerrassaan valloittavaa. 

Tässä kuva alkupalalautasestamme

Parsamoussea varten Joa keitti parsat pannussa ja lisäsi nuppuosat vasta hieman myöhemmin jotta eivät pehmenisi liikaa ja otettiin talteen koristeiksi kun muut soseutettiin ranskankerman, tuorejuuston, sitruunan ja mausteiden kanssa.

Paahdoin pinnalle pinjansiemeniä ja raastoin hieman sitruunankuorta. Annos tuli kivasti esille kun laitoimme sen pieniin kiinalaisiin riisiposliinikuppeihin.

Leipäkolmioina lautasella oli ilmakuivattu kinkku saanut kaverikseen basilikan sekä kevyesti marinoidun kirsikkatomaatin ja toisena leipäsenä kyyhkyspateeta ja minimaustekurkkua.

Pääruoan esivalmistelun aloitin jo edellisenä päivänä keittämällä fenkolit kypsiksi. Annokseen ne tarjoiltiin hunaja- parmesaanigratinoituna.

Päälisukkeen pintopavut liotin ohjeen mukaan 12 tuntia kylmässä vedessä ja keitin sitten kypsäksi noin 1,5 tunnissa

Näistä syntyi sitten herkullinen muhennos tomaattimurskan, valkosipulin, chilin ja rucolan ryydittämänä

Olin lukenut, että kengurua Australiassa syödään lähinnä turistien toimesta, mutta oli ruoka sitten lihaa, kalaa tai kasviksia niin kaikenlaiset tahnat ja dipit ovat oleellisena osana annoksissa. Me päätimme tehdä tahnan avocadosta eli guacomoletyyppistä, mutta sellaista jossa olisi enemmän potkua. Aloin miettimään maustetahnaa chilin, valkosipulin ja sitruunan ympärille.

Kengurunpaistikkaat olimme saaneet äidiltäni joka oli löytänyt ne Lidl:stä (mistäs muualta?). Ohjeessa oli pidempi paistoaika johon en uskonut. Paistoin pinnan ja laitoin keskikuumaan uunin n. 10 minuutiksi.

Annoksesta tuli oikein maistuva ja juomaksi maistui Sannan vahingossa edellisenä päivän avattu, aina mainio Jackson Estate Vintage Widow Pinot Noir 2011.

Olin tosi otettu tästä jälkkäristä, josta olin kuullut vain sen, että sen valmistus (eli suklaaterriinin) oli aloitettu jo edellisenä iltana. Joan oli pakko hieman siitä mainita, koska yleensä minä olen ehkä enemmän meillä se jälkkäreiden ja leivonnaisten suunnittelija.

Valkoisen kastikkeen Joa keitti kuohukermasta sekä mantelimassaraasteesta ja punainen kastike oli soseutettua mansikkaa mansikkaliköörillä terästettynä. Lisäsimme siihen tilkan sitruunanmehua makean liköörin vastapainoksi, koska tämän oli tarkoitus olla annoksen raikas tuulahdus.

Ihastelin jo Joan tipautellessa toisella kastikkeella tippoja toiseen. Yllätys vielä korostui, kun hän vetäisi annoksen hammastikulla lopulliseen muotoonsa <3

Annoksen täydensi Cavit:in Trentinossa tuottama erikoisuus, Amula Moscato Rosa. Viinin sokeripitoisuudesta ei ole tietoa mutta se on maultaan melko poikkeuksellinen; kevyehkö, hapokas, hieman karvaan hedelmäinen ja jopa jollain tavalla raikas. Erittäin hyvä vastapaino rasvaiselle ja bitterisen runsaalle terriinille (70% suklaasta).