Tätä perjantai-iltaa vietimme kummatkin lapsostemme kanssa omissa kodeissamme. Meillä on tällaisena iltana lähes poikkeuksetta meren antimia. Tänään oli kivasti molemmat lapsoseni kotona ja pääruoaksi nautimme sinisimpukoita merimiehen vaimon tapaan, maalaisranskalaisia sekä Dijon-sinappi-majoneesia.
Hektisen työviikon jälkeinen perjantai kun on kyseessä, niin päätin oikaista parissa kohdassa. Tässä niistä ensimmäinen eli ostin blinit valmiina K-supermarketin herkkutiskiltä. Lähikauppani K-supermarket Torppari on saanut uudet kauppiaat ja onpa siellä ihana valikoima kaikenlaisia herkkuja. Niistä taidan kirjoitella joskus tarkemmin. Nyt mukaan lähti siis blinien lisäksi lohenmätiä sekä tuoreet sinisimpukat.
Kun blinit paistaa voissa pannulla eivät ne paljoa jää jälkeen vastapaistetuista. Muuten (ehkä hienoisena poikkeuksena normaalista) annoksessa oli avocadoa ja siihen täydellisesti matchaavaa piparjuurella maustettua smetanaa.
Hugo on aina liekeissä kun saa pestä ja kopautella simpukat (ja heh, kuinka mainiosti tämä sopii minulle). Isosta verkkopussista ei mennyt kuin kolme kappaletta roskiin, koska ne sulkeutuivat hieman huonosti kopautustestissä.
Minä tein sillä välin dipin, jonka pohjana oli Hellmann'sin erinomainen valmismajoneesi ja kahta eri Dijonia eli sileää ja siemenistä. Lisäsin mukaan myös hunajaa, koska mielestäni dipissä pitää olla vähän makeutta ja Dijonhan on rutikuivaa.
Merimiehen vaimon ohjeen mukaisesti (ja hienoisia omia sovelluksia tehden) kuullotin pannulla voissa sipulin ja muutaman valkosipulin kynnen, lisäsin pari desiä valkoviiniä, hieman suolaa ja curryä ja pienen kourallisen rosépippuria. Laitoin myös noin ruokalusikallisen smetanaa ja sitten kiehuvaan nesteeseen elävät simpukat vajaaksi viideksi minuutiksi kannen alle.
Oikaisin myös maalaisranskalaisissa, jotka hyppäsivät pakastepussista suoraan uuniin.
Juomana nautimme (tietysti kun minä pääsin valitsemaan simpukoiden seuralaista) Sauvignon Blancia Malboroughin alueelta eli Jackson Estaten Grey Chostia 2011. (ja huomenna taidamme juoda saman valmistajan Pinot Noiria, koska pullot olivat niin samannäköisiä että avasin epähuomiossa ensin sen. Hyvä etten lorauttanut suoraan pannulle sitä simpukoiden päälle vaan onneksi satuin käyttämään mittaa…)
-Sanna-
Nam, mitä herkkuja. Vesikielellä kuviasi katselin. Ja tuli mieleen Normandian matkat, jolloin rannikon kaupunkien ravintoloissa melkein kaikki söivät sinisimpukoita ja ranskalaisia lounaalla ja muulloinkin. Ei tarvinnut miettiä, mitä tilaa.
VastaaPoistaKiitos, olihan tuo kyllä hyvää! Ja tuota poitsuani on hauska seurata, kun hän on niin innoissaan simpukoista. Täytyisi viedä hänet joskus sellaiseen autenttiseen ympäristöön niitä syömään.
VastaaPoista-Sanna-