Lauantain dinneriä suunniteltiin taas sähköisillä viestimillä, etäisyyden ollessa yli 200 km. Aamulla kun aloin miettiä illan kokeiluita, ainoa mielitekoni oli pääruoan lisukkeeksi valkoisia juureksia sekä hernepyreetä ja se, että alkupalan tulisi olla neliön muotoinen. Aika weird visioita alkaa syntyä, mitä pidempiä päiviä (ja varsinkin viikonloppuja) istuu tuolla tuotantotalouden luennoilla=)
Pakko hehkuttaa, että kävellessä parkkipaikalta Joalle (hirveässä sadekelissä, rättipoikkiväsyneenä, päänsärkyisenä ja kaikkensa opiskelulle antaneena) kuulin pimeydestä yhden piristävimmistä äänistä eli "poksin", jonka aiheutti juuri avautuva kuplajuoma. Joa oli siis kyykkinyt pimeässä järjestämässä mulle ihanan yllätyksen =)
Lehdistön hehkuttama ja ainakin kotimaisissa viinikilpailuissa mitaleja kerännyt Uusi-Seelantilainen Lindauer Brut on jäänyt tähän mennessä kokeilematta. Kyllä meidänkin mielestä viini on mitalinsa ansainnut. Leveä hedelmä ja moniulotteinen tasapainoinen maku. Todella hyvä hinta-laatusuhde.
Tähän neliö-alkupalaan tuli pari paahdettua leipäkerrosta, tuorejuusto kerros (kreikkalainen valkosipuli Cream Bonjour), basilikaa, paistettua halloumia sekä kevyesti marinoitua kirsikkatomaattia.
Makuraita pirskotettiin viikunabalsamicosiirapista ja annoksen piti koossa cocktailtikku.
Joan ehdotus alkupalaksi oli sienicappuccino ja valinnanvaikeuden vuoksi toteutimme siis kaksi alkupalaa. Minähän voisin elää pelkillä alkupaloilla! Keitosta sittenkin normaali lautasannos, koska sitä kerran oli riittävästi ja päätimme nauttia ruoasta pitkin iltaa. Salaisuutena Joan keitossa on sinihomejuusto, porkkana sekä pihlajanmarja-hyytelö, jotka antavat taivaallisen pehmeyden keitolle. Pinnalla oleva vaahto on rasvattomasta maidosta vaahdotettu, eli tämä annos ei täyteläisyydestään huolimatta ollut mikään kaloripommi.
Juomana jatkoimme tuolla mainiolla skumpalla läpi molempien alkupalojen.
Pääruoka eli ankka tuli tällä kertaa purkista. Tämä on juhlava hätävara tällaisiin tilanteisiin, kun dinnerin valmistus aloitetaan niin myöhään, että ei ole aikaa monen tunnin haudutuksiin.
Joa paistoi koipiin nopeasti pinnan ja laittoi ne kymmeneksi minuutiksi uuniin. Ainoa miinus tässä herkullisen pehmeässä lihassa oli aika voimakas suola. Onneksi annos muuten oli niin kasvispainotteinen.
Minä kävin samanaikaisesti tämän kaipaamani pyreen kimppuun. Kuullotin hieman sipulia voissa ja sitten lisäsin jäiset herneet. Ihan tilkkanen sekä kermaa että valkoviiniä ja parin minuutin kypsennys. Mausteeksi vain ihan hyppysellienen valkopippuria sekä suolaa.
Pursotin hernetipat Lekuén pursottimellani. (ja myönnettäköön tässä, että kuvauksen jälkeen lisäsin itselleni aika annokset tätä ihanuutta, jotta sain mielihaluni tyydytettyä.)
Valkoinen juureskeko oli uunissa haudutettua palsternakkaa ja selleriä. Ne oli pyöräytetty oliiviöljyssä, valkosipulissa, rosmariinissa, hunajassa ja perusmausteissa. Lisänä annoksessa oli vielä wasabimajoneesia, joka antoi kivan potkun annokselle.
Taidamme molemmat olla näitä ABC tyypejä (ei liity S-ryhmän kuppiloihin vaan = anything but chardonnay). En itse yleensä pidä tammisista valkoviineistä ja pääosin syömme myös ruokia joihin niitä on vaikea yhdistellä. Laadukkaassa tammisessa chardonnayssa on riittävästi happoja kantamaan tuo leveä ja tuhti hedelmä. Tällainen viini sopii hyvin vaalealle linnulle (kaikkien runsaampien kalaruokien lisäksi).
Mulla on kaapissa odottanut oikeaa hetkeä Augustuksen huippu chardonnay (joskus valittu Espanjan parhaaksi) vuodelta 2007. Tämä Penedeksestä kotoisin oleva viini lunasti lupauksensa ja toimi ankankoipiannoksen kanssa loistavasti.
Cellers Augustus Forum tuottaa muuten myös huipputasokasta viinietikkaa jota on tarjoiltu mm. Nobelin juhlilla Tukholmassa.
Sen lisäksi lasiin koottiin vanilijajäätelökuutioita, löysäksi vaahdotettua kermaa maustettuna vaniljasokerilla sekä tilkka Avernaa.
-Sanna ja Joa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti