Tämän lauantain dinneriä vietettiin tasaisesti pitkin päivää. Annokset olivat todella ruokaisia ja päätimme heti, että ne täytyy syödä viettäen pitkiä "hengähdystaukoja". Poikani toivoi tomaatti-Mozzarella salaattia ja se korvasikin lounaamme kun sitä leivällä tuunattiin hieman ruokaisammaksi.
Sen nautittuamme Joa aloittikin jo esivalmistelut illan pääruokaan eli karitsanpotkaan.
Pataan sujahti juuresten ja valkoviinin lisäksi tähtianista, neilikkaa, kanelitanko, laakerinlehti sekä perusmausteet.
Kastikkeen tomaatit kaltattiin ja pilkottiin pieniksi niin että siemenosa poistettiin (ylimääräisen nesteen välttämiseksi).
Varsinaisen alkupalan eli parmesanetanoiden valmistukseen saimme avuksi lapsityövoimaa =)
Voimassassa on mielestäni tärkeää olla valkopippuria ja muskottipähkinää. Tyypillisesti mukana olevan persiljan korvasin basilikalla ja parmesan on karkeaksi raastettuna etanoiden alla.
Etanat maistuivat kaikille suurella halulla ja itse olin sitä mieltä, että onneksi nyt olisi parin tunnin tauko ennen pääruokaa. Tämä kun voisi olla kokonainen ateria.
Avasimme ruonalaittoviiniksi erikoisen jenkkiviinin joka sitten siivitti myös mukavasti etanoita. Kyseinen Icognito White 2013, Lodin laaksosta on tehty kaiken maailman rypäleistä (kts tästä) ja maistui melko runsaalta, moniulotteisen hedelmäiseltä ja lievästi makealta. Riittävä hapokkuus kuitenkin takasi viinin ryhdin. Kiva kokemus.
Melko raskaan oloisen pääruoan lisukkeeksi teimme raikasta retikka-rucola salaattia. Makuna siinä on lisäksi chiliä ja valkoviinietikkaa. Opimme viime kerrasta, että öljyä tämä raikas sekoitus ei kaipaa. Laitoimme salaatin omiin pikkuastioihin, jotta se ei sekottuisi muusiin ja kastikkeeseen.
Kokosimme potkan juuresmuusin päälle ja valutimme siihen kastiketta jossa kokoonkeitettyä paistinlientä, tomaatti kuutioita, cashewpähkinöitä ja ruukullinen silputtua ruohosipulia. Tämänkaltainen resepti on ollut joskus muinoin Hesarissa ja olen sitä soveltanut onnistuneesti useita kertoja.
Viini, jonka olin kolleegalta saanut, tuli Espanjasta Toron alueelta. Madremia 2012 oli tuhti, runsaan hedelmäinen jopa toffeinen ja vain lievästi tanniininen, oikea hedelmäpommi.
Makujen kirjo oli kuitenkin aika hyvässä tasapainossa joten ei se kuitenkaan ällöltä tuntunut ja viihtyi ruoan kanssa ihan hyvin. Olisin kuitenkin itse halunnut heiman kevyemmän ja ryhdikkäämmän viinin tälle annokselle.
Jälkkärin söimme vasta juuri ennen nuorimmaisen nukkumaanmenoa ja se olikin enemmän iltapala kuin jälkiruoka. Kreikkalaista jogurttia, hunajamelonia pilkottuna, mangokastiketta, passionhedelmää sekä mintunlehtä.
-Sanna ja Joa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti