lauantai 14. helmikuuta 2015

Pastaa Valentine


Tultuamme Helsingin kaupunginteatterista katsomasta hauskaa 60-luvun Broadway-musikaalia avasimme terassikauden myös Joan luona. Mikä sopikaan siihen paremmin kuin puolikas pullo Jacquart Roséeta (juu ollaan ihan muutama kerran aiemminkin tätä täällä blogissa hehkutettu) .



Sitten aloitimme valmistelut dinneriä varten. Joa vaivasi pastataikinaa durum-vehnäjauhoista, kananmunasta, öljystä ja suolasta.



Minulla oli kiire saada jälkkäriksi suunniteltu Tiramisu kostumaan. Ystävänpäivän kunniaksi tein siitä mansikkaisen version. Eli Mascarponea, kermavaahtoa, soseutettua pakastemansikkaa, sitruunankuorta sekä vanilja- että tavallista sokeria.



Halusin kokeilla kahta erilaista versiota jälkkäristä, joista toiset maistelisimme huomenna. Tämäniltaisen jälkkärin keksit kostutin perinteisessä Espresso-punssi -sekoituksessa ja toiset tässä mansikkaliköörin, -mehun ja veden sekoituksessa. 



Jälkkärien kokoamisen jälkeen siirryin tekemään salviavoi-sitruuna -kastiketta.



Teimme ravioleille kahta eri täytettä. Tässä täyte ankanrinnasta, pekonista, porkkanasta ja rucolasta. Notkisteena mascarponea sekä parmesaania. Tämä oli kokoelma kaikesta kaapista löytyneestä ja idea lähti eilisestä ankanrinnasta, josta oli jäänyt jäljelle muutama siivu.


Toinen täyte oli perinteinen, ennenkin täällä esitelty, ricotta-pinaatti -täyte. Se vaan on nii-iiin must! Edellämainittujen perusaineiden lisäksi siinä on kuullotettua punasipulia, luomusitruunankuorta, muskottipähkinää, mustapippuria sekä hieman suolaa.






Meillä ei ole käytössä mitään varsinaisia työkaluja, joten teimme ympyrät leivosmuotilla, voitelimme reunat kananmunalla ja painelimme ne kiinni sormilla sekä haarukalla. Tämä kannattaa tehdä huolella, jotta raviolit eivät aukea keitettäessä.



Kastikkeeseen keitettiin valkoviiniä, voita, sitruunankuorta, valkosipulia sekä aimo kasa salviaa.



Kyllä oli niin herkullinen ystävänpäivän pasta! Pakko minunkin lisätä, että en ihan heti muista milloin olisin syönyt parempaa pastaa (vaikka nyt itse sanonkin).



Tällaisen pastaruoan seuraan kannattaa valita raikas valkoviini kuten nuoren pariskunnan, Zuschmann ja Schöfmannin tuottama Brünner Strassler Grüner Veltliner. Helposti lähestyttävä ja tyylikäs moniottelija oli ruoalle nappivalinta.





Jälkkäritkin maistuivat herkulliselta, kun pidimme kunnon tauon ruoan jälkeen. Sokerimassasydämet ovat värjäyskokeilujeni tuloksia kun olen jo alkanut suunnitella rakkaan Mari-ystäväni vauvan ristiäiskakkua.


-Sanna ja Joa-

3 kommenttia:

  1. Moi. Syöttekö ikinä normaalia ruokaa? Missä välissä kuskaatte lapsia harrastuksiin, kuten aluksi mainostitte...kun on aina jauhoiset peukalot �� Tosin ette taida olla ikinä edes ajokunnossa. Hassuja ootte.

    VastaaPoista
  2. Sivusta katsottuna nousi ajatuksiin mielenkiintoinen kysymys tuohon edelliseen kommenttiin:
    mikä on normaalia ruokaa ja miten se määritellään??

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän hyvin nämä huvittuneet kommentit normaalista ruuasta. Joku kirjoitti, että jos haluaa jakaa ARKENSA netissä, niin pieni vi----ilu on varmaan vaan kestettävä. Eiköhän kaikki tajua, mitä on normaali ruoka ja mikä on jotain muuta. Jos jatkuvasti höystää viinillä ja shamppanjalla niin arki on varmasti sitten yhtä juhlaa. Ihan katteeks käy.
    ...Näin sivusta seuranneena.

    VastaaPoista