Toisin kuin
Hannibal Lecter, me olimme päätyneet karitsan maksaan. Ja kuten myöhemmin
tekstistä käy ilmi, emme myöskään nauttineet sen kanssa Chiantia.
Karitsan maksa on
ehkä hieman harvinaisempi raaka-aine, mutta turhaan. Voi miten edullista ja
loistavan maukasta ja pehmeää. Ehkei meilläkään yleensä ihan arki-illan
raaka-aine, mutta koska perjantain dinneriin kuuluvaa lihaa sulatellessa oli
tämä ihana köntti jotenkin niin kiinnijäätynyt lihapakettiin, että sekin piti ottaa
sulamaan.
Maksan seurana ei ollut
mitään perinteistä kuten perunamuhennosta tai puolukkaa vaan valitsimme sen
rinnalle lempirisottoamme. Se on ihan perusrisotto runsalla määrällä
paahdettuja pinjansiemeniä. Annoksen päälle kaadettiin runsas määrä yrttiöljyä,
jossa oli Salviaa, Basilicaa, valkosipulia ja Rucolaa. Myös Parmesanin lisäsin
tähän öljyyn kuten Pestoa tehdessä, koska lisukkeena kerran oli risottoa.
Viini ei ollut ihan niin
kevyttä kuin yleensä maksaan yhdistetään, koska annokseemme toi aika lailla makua
tuo risotto ja yrttiöljy. Punainen herkku oli siis Allesverloren Tinta Barocca Etelä-Afrikasta, joka on pehmeän täyteläinen ja sopivasti mausteinen.
-Sanna ja Joa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti