Ankkaa Confit, hernepyreetä sekä valkoisia juureksia

Lauantain dinneriä suunniteltiin taas sähköisillä viestimillä, etäisyyden ollessa yli 200 km. Aamulla kun aloin miettiä illan kokeiluita, ainoa mielitekoni oli pääruoan lisukkeeksi valkoisia juureksia sekä hernepyreetä ja se, että alkupalan tulisi olla neliön muotoinen. Aika weird visioita alkaa syntyä, mitä pidempiä päiviä (ja varsinkin viikonloppuja) istuu tuolla tuotantotalouden luennoilla=) 

Pakko hehkuttaa, että kävellessä parkkipaikalta Joalle (hirveässä sadekelissä, rättipoikkiväsyneenä, päänsärkyisenä ja kaikkensa opiskelulle antaneena) kuulin pimeydestä yhden piristävimmistä äänistä eli "poksin", jonka aiheutti juuri avautuva kuplajuoma. Joa oli siis kyykkinyt pimeässä järjestämässä mulle ihanan yllätyksen =)

Lehdistön hehkuttama ja ainakin kotimaisissa viinikilpailuissa mitaleja kerännyt Uusi-Seelantilainen Lindauer Brut on jäänyt tähän mennessä kokeilematta. Kyllä meidänkin mielestä viini on mitalinsa ansainnut. Leveä hedelmä ja moniulotteinen tasapainoinen maku. Todella hyvä hinta-laatusuhde.

Tähän neliö-alkupalaan tuli pari paahdettua leipäkerrosta, tuorejuusto kerros (kreikkalainen valkosipuli Cream Bonjour), basilikaa, paistettua halloumia sekä kevyesti marinoitua kirsikkatomaattia.

Makuraita pirskotettiin viikunabalsamicosiirapista ja annoksen piti koossa cocktailtikku.

Joan ehdotus alkupalaksi oli sienicappuccino ja valinnanvaikeuden vuoksi toteutimme siis kaksi alkupalaa. Minähän voisin elää pelkillä alkupaloilla! Keitosta sittenkin normaali lautasannos, koska sitä kerran oli riittävästi ja päätimme nauttia ruoasta pitkin iltaa. Salaisuutena Joan keitossa on sinihomejuusto, porkkana sekä pihlajanmarja-hyytelö, jotka antavat taivaallisen pehmeyden keitolle. Pinnalla oleva vaahto on rasvattomasta maidosta vaahdotettu, eli tämä annos ei täyteläisyydestään huolimatta ollut mikään kaloripommi.

Juomana jatkoimme tuolla mainiolla skumpalla läpi molempien alkupalojen.

Pääruoka eli ankka tuli tällä kertaa purkista. Tämä on juhlava hätävara tällaisiin tilanteisiin, kun dinnerin valmistus aloitetaan niin myöhään, että ei ole aikaa monen tunnin haudutuksiin.

Joa paistoi koipiin nopeasti pinnan ja laittoi ne kymmeneksi minuutiksi uuniin. Ainoa miinus tässä herkullisen pehmeässä lihassa oli aika voimakas suola. Onneksi annos muuten oli niin kasvispainotteinen.

Minä kävin samanaikaisesti tämän kaipaamani pyreen kimppuun. Kuullotin hieman sipulia voissa ja sitten lisäsin jäiset herneet. Ihan tilkkanen sekä kermaa että valkoviiniä ja parin minuutin kypsennys. Mausteeksi vain ihan hyppysellienen valkopippuria sekä suolaa. 

Pursotin hernetipat Lekuén pursottimellani. (ja myönnettäköön tässä, että kuvauksen jälkeen lisäsin itselleni aika annokset tätä ihanuutta, jotta sain mielihaluni tyydytettyä.)

Valkoinen juureskeko oli uunissa haudutettua palsternakkaa ja selleriä. Ne oli pyöräytetty oliiviöljyssä, valkosipulissa, rosmariinissa, hunajassa ja perusmausteissa. Lisänä annoksessa oli vielä wasabimajoneesia, joka antoi kivan potkun annokselle.

Taidamme molemmat olla näitä ABC tyypejä (ei liity S-ryhmän kuppiloihin vaan = anything but chardonnay). En itse yleensä pidä tammisista valkoviineistä ja pääosin syömme myös ruokia joihin niitä on vaikea yhdistellä. Laadukkaassa tammisessa chardonnayssa on riittävästi happoja kantamaan tuo leveä ja tuhti hedelmä. Tällainen viini sopii hyvin vaalealle linnulle (kaikkien runsaampien kalaruokien lisäksi).
Mulla on kaapissa odottanut oikeaa hetkeä Augustuksen huippu chardonnay (joskus valittu Espanjan parhaaksi) vuodelta 2007. Tämä Penedeksestä kotoisin oleva viini lunasti lupauksensa ja toimi ankankoipiannoksen kanssa loistavasti.
Cellers Augustus Forum tuottaa muuten myös huipputasokasta viinietikkaa jota on tarjoiltu mm. Nobelin juhlilla Tukholmassa.

Jälkkäri oli kokonaan Joan ideoima. Liekitimme tuoretta ja ja hieman sokeroitua ananasta rommissa. 

Sen lisäksi lasiin koottiin vanilijajäätelökuutioita, löysäksi vaahdotettua kermaa maustettuna vaniljasokerilla sekä tilkka Avernaa.

-Sanna ja Joa-

Vasikanmaksaa a la Safka

Vasikanmaksan saatavuus on meillä aika rajallista, löysin sitä tällä kertaa Lidl:n pakkasesta (näitä Hansin suosittelemia premium sarjan tuotteita joita kampanjanomaisesti myydään erinä). Inspiraation lähde tälle annokselle juontaa juurensa noin 20 vuotta taaksepäin. Olimme herrojen kanssa kokoontuneet maistelemaan sarjan viinejä ja päädyimme ex tempore lähteä sen jälkeen syömään kimpassa. Silloisen ravintola Safkan luvalla saimme pientä korvausta vastaan tuoda mukanamme jo avatut pullot.

Ravintola Safkassa söin ekaa kertaa elämässäni lampaan maksaa joka tarjoiltiin suunnillen niin kuin nyt valmistin tämän vasikan maksan. Muistan annoksen olleen todella herkullinen ja maistaneeni erästä eleganteimpaa viiniä koskaan; Chateu Haut-Brion 1983. Mahtaisko joku 2000-luvun alun Ch H-B maistua nyt yhtä hyvältä? 

Vasikanmaksapalat kuivataan nesteestä...

.. ja suikaloidaan

.. jotta niihin saadaan kuumalla pannulla nopeasti mukava paistopinta ja jäävät sisältä silti aavistuksen roseeksi. Valurautapannu on minusta tässä ehdoton. Maustoin vain suolalla ja pippurilla.

 Salaattia kylkeen

Annos kootaan jasmiiniriisipedille. Maksasuikaleiden ja riisin päälle valutetaan valkusipulivoisulaa ja annos viimeistellään persilja hakkeluksella ja sitruunamehulla.

Erittäin hyvää ja hävis myös poikien lautasilta vauhdilla. Maksaa pelätään aivan turhaan - huolella valmistettuna se on todellista herkkua ja varsin edullista sellaista.

Ruoan kanssa nautin pari lasia hyvää spätburgunderia. On sääli että tällaisilla viineillä on niin vähän kysyntää suomen markkinoilla ja tarjonta siksi todella suppea.  

Tämä viini on kotoisin Pfalz:sta, Höllen tarhalta ja sen on tuottanut nuorekas viinitalo Bergdolt-Reif&Nett (lisätietoja viinistä tästä). Viini on sellaisenaan melko hapokas ja olemukseltaan kuivan puolukkainen. Nämä ovat juuri sellaisia ominaisuuksia, jotka hyvältä "maksaviiniltä" voi toivoa. Ruoan kanssa viini pehmeni oleellisesti ja siihen tuli myös täyteläisempi olemus.

-Joa

Terassiruokaa - Quiche herkkutattiversiona

Ihana aurinkoinen sunnuntaipäivä ja myös valtakunnallinen ravintolapäivä. Emme vaan ahkerasta googlettelusta huolimatta löytäneet mitään kokeiltavaa lähimaastosta ja päätimme mennä vain kävelemään merenrannalle. Poikkesimme lopuksi Café Mellsteniin haaveena saada sieltä lounaskeittoa niin, että voisi samalla ihailla kauniita näkymiä auringon lämmittäessa kasvoja. Noh, näin oli ajatellut varmaan sata muutakin ihmistä ja jonon näyttäessä täysin kohtuuttomalta palasimme kotiin miettien, että mitäs lounasaineksia kaapista löytyisi.

Halusimme jatkaa ulkonaoloa, että saimme visioksi tehdä ruokaisan piiraan ja salattia ja nauttia sen parvekkeella. Ikäänkuin perinteinen kahvila-annos.

Minä sitkeäasti laitan lähes kaikkiin taikinoihini perus-vehnäjauhojen lisäksi hieman tummempia jauhoja. Tähän laitoin 3 dl jauhomäärään reilut puoli desiä grahamjauhoja. Muuten taikina koostuin 150 grammasta voita, parista ruokalusikallisesta kylmää vettä sekä ripauksesta suolaa. 

Taikinaa oli hieman paljon 24 cm:n irtopohjavuokaan ja paistoinkin sitä ennen täytettä (pohjan paksuuden vuoksi) vajaat 10 minuuttia 200 asteessa.

Meillä ei ollut normaalisti Quicheen tulevaa ranskankermaa, mutta eilisistä ravioleista oli jäänyt jäljelle Ricottaa ja jälkkäristä aivan liraus (noin 0,5 dl) kuohukermaa, joista teimme täytteen perustan. Joukkoon silputtua salviaa.

Kuivatut ja hetken liotetut herkkutatit lisättiin pannulle kuullotetun punasipulin ja valkosipulin jälkeen.
Tämän jälkeen seokset yhdistettiin ja joukkoon kuutioitiin vielä noin 100 g Maasdam-juustoa ja yksi muna ja maustettiin mustapippurilla ja ripauksella suolaa.

Piirakka menossa uuniin (ja ennen hienoista määrää Parmesanraastetta).

Ja valmis Quiche noin 30 min paistamisen jälkeen.

Oih miten keväinen olo! Kunhan päällä vaan oli kunnon untuvatakit tässä terassihetkessämme, kun ulkona oli -6 astetta. Pystyi hetken kuvittelemaan, että olisimme olleet vaikka rinnekahvilassa Ranskan alpeilla. Niin aidon makuinen piiraamme oli =)

-Sanna-

Pastaa Valentine

Tultuamme Helsingin kaupunginteatterista katsomasta hauskaa 60-luvun Broadway-musikaalia avasimme terassikauden myös Joan luona. Mikä sopikaan siihen paremmin kuin puolikas pullo Jacquart Roséeta (juu ollaan ihan muutama kerran aiemminkin tätä täällä blogissa hehkutettu) .

Sitten aloitimme valmistelut dinneriä varten. Joa vaivasi pastataikinaa durum-vehnäjauhoista, kananmunasta, öljystä ja suolasta.

Minulla oli kiire saada jälkkäriksi suunniteltu Tiramisu kostumaan. Ystävänpäivän kunniaksi tein siitä mansikkaisen version. Eli Mascarponea, kermavaahtoa, soseutettua pakastemansikkaa, sitruunankuorta sekä vanilja- että tavallista sokeria.

Halusin kokeilla kahta erilaista versiota jälkkäristä, joista toiset maistelisimme huomenna. Tämäniltaisen jälkkärin keksit kostutin perinteisessä Espresso-punssi -sekoituksessa ja toiset tässä mansikkaliköörin, -mehun ja veden sekoituksessa. 

Jälkkärien kokoamisen jälkeen siirryin tekemään salviavoi-sitruuna -kastiketta.

Teimme ravioleille kahta eri täytettä. Tässä täyte ankanrinnasta, pekonista, porkkanasta ja rucolasta. Notkisteena mascarponea sekä parmesaania. Tämä oli kokoelma kaikesta kaapista löytyneestä ja idea lähti eilisestä ankanrinnasta, josta oli jäänyt jäljelle muutama siivu.

Toinen täyte oli perinteinen, ennenkin täällä esitelty, ricotta-pinaatti -täyte. Se vaan on nii-iiin must! Edellämainittujen perusaineiden lisäksi siinä on kuullotettua punasipulia, luomusitruunankuorta, muskottipähkinää, mustapippuria sekä hieman suolaa.

Meillä ei ole käytössä mitään varsinaisia työkaluja, joten teimme ympyrät leivosmuotilla, voitelimme reunat kananmunalla ja painelimme ne kiinni sormilla sekä haarukalla. Tämä kannattaa tehdä huolella, jotta raviolit eivät aukea keitettäessä.

Kastikkeeseen keitettiin valkoviiniä, voita, sitruunankuorta, valkosipulia sekä aimo kasa salviaa.

Kyllä oli niin herkullinen ystävänpäivän pasta! Pakko minunkin lisätä, että en ihan heti muista milloin olisin syönyt parempaa pastaa (vaikka nyt itse sanonkin).

Tällaisen pastaruoan seuraan kannattaa valita raikas valkoviini kuten nuoren pariskunnan, Zuschmann ja Schöfmannin tuottama Brünner Strassler Grüner Veltliner. Helposti lähestyttävä ja tyylikäs moniottelija oli ruoalle nappivalinta.

Jälkkäritkin maistuivat herkulliselta, kun pidimme kunnon tauon ruoan jälkeen. Sokerimassasydämet ovat värjäyskokeilujeni tuloksia kun olen jo alkanut suunnitella rakkaan Mari-ystäväni vauvan ristiäiskakkua.

-Sanna ja Joa-

Ankkaa hedelmäisellä salaattipedillä

Illan salaatissa ankanrinta saa kaverikseen marinoitua punasipulia, passionhedelmää sekä päärynää.

Pyöräytimme salaattiainekset reippaasti kastikkeessa jossa oliiviöljyä, soijaa, sitruunanmehua, valkosipulia, sokeria, suolaa ja mustapippuria. Ao. kuvassa näkyy upea Jacobin tekemä leikkuulauta.

Salaattipohja koostui punasikurista sekä Baby Gem sydänsalaatista, jotka hyppäsivät mukaamme Stockmann herkusta, jossa olimme tekemässä ystävänpäivän viikonlopun kaikesta -10 % ostoksia. Noh, kerrankin ostimme muuta kuin pinaattia ja Rucolaa.

Punasipulin kuullotimme nopeasti tummassa balsamicosiirapissa.

Krutongit paahdettiin paahtoleivästä nopeasti pannulla ja maustettiin Himalajan valkosipulilla ryyditetyllä yrttisuolalla.

Joa aloitti ankanrinnan paistamisen hyväksi testatulla tavalla, josta olemme kertoneet täällä aikaisemminkin.

Tänään raahasin töistä pari kiinnostavaa pullonpohjaa josta toisen oletin sopivan salaatille. Furst Löwensteinin Coronilla Riesling on Homburg Kallmuthin Grosses Gewächs viini; suuri, moniulotteinen, öljyinen ja raikas. Maussa löytyy sekä sitrusta että varsin trooppistakin hedelmää. Huikea viini joka kuitenkin oli hieman liian kuiva salaatin seuralainen… jäi heiman jalkoihin. Viinissä olisi saanut ollla hieman enemmän jäännössokeria.

Myöhemmin illalla nauttimme muutama palan 36 kk kypsytettyä Gruyereä ja maistoimme toisen kotiin viinin. Niepoort Vinhos on viime vuosina laajentanut toimintaansa mysö Douron ulkopuolelle ja nyt maistoimme heidän uutta viiniä Bairradasta joka on tuotettu 100% paikallisesta Baga rypäleestä. Tämä Lagar de Baixos Baga 2012 maistui päivällä todella tiukalta ja happoiselta. Noudatimme tuottajan ohjetta ja kaadoimme nyt hyvin ilmatun viinin laakeisiin burgundilaseihin. Viini maistui nyt vakuuttavan moniulotteiselta ja pirteältä, saatuaan happea ja yhdistettynä tuohon todella maukkaaseen juuston. Hienoa havaita miten jotkut viinit todella muuttuvat edukseen dekantoinnin seurauksena. 

-Sanna ja Joa-

Salaatin kaksi versiota

Ihanan keväinen päivä, 8 astetta helmikuussa ja aurinko paistaa. Illan salaatissamme oli myös kevättä ilmassa, vaikka kaikkein herkullisimpia parsoja saa hieman vielä odottaa.

Tässä perussalaatissa ei sinänsä ole mitää postauksen arvoista, mutta keväisten värien vuoksi se nyt tehtäköön. Toisena pienenä juttuna olkoon varioinnit eri perheenjäsenille.

Pohja salaattiin tehtiin (yllätys yllätys) pinaatista, johon Joa ruiskutti oliiviöljyä ja sitruunaa.

Lisukkseena oli nopeasti keitettyä Qvinoaa, jonka joukkoon paistoimme sipulia, chiliä ja herkkutatteja. Viimeisiä äidin kuivaamia herkkuja tässä jo vedellään….

Annoksen päälle ripottelin vielä ihania Terra juureschipsejä, jotka ovat paitsi kauniita, myös ihanan makuisia. Anton & Antonista tietenkin =) Suolaa ja rasvaa on näissä 67% vähemmän kuin keskivertosipseissä. 

Tässä minun annokseni:

Normaalisti meillä lapset syövät samaa ruokaa (ja ihanan laajasti kaikki maistuukin), mutta näin pelkkien vihannesten keskellä annoin pojalleni muutaman kananuggetin, koska sellainen hätävara kaapista löytyi. Hugo ei myöskään yhtään välitä parsasta ja meillä riittää ruoka-aineiden maistaminen. 

Tässä Hugon annos:

-Sanna-